Aarne Örmä

Örmän vanhemmat olivat maanviljelijä Herman Österlund ja Iida Fredrika Rosendahl. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Katri Kaarina Penttalan kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Sotilaskoulutusta hän sai Paikallispäällikkökurssilla Porissa vuosina 1919–1920 sekä paikallispäälliköiden täydennyskurssilla ja suojeluskuntaupseerikurssilla vuonna 1922. Lisäksi hän suoritti kurssit Suojeluskuntain päällystökoulussa: ampumatoimintakurssin vuonna 1924, taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1925, komppanianpäällikkökurssin vuonna 1930 ja luutnanttikurssin vuonna 1936. Reserviupseerikoulun Haminassa hän kävi vuonna 1928.[1][2]

Örmän harrastuksiin kuului antiikkiesineiden keräily ja ampumaharrastus, jossa hän saavutti vuonna 1938 ensimmäisen palkinnon reserviupseerien ampumakilpailussa. [3]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Örmä työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 30. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Saksassa olo aikanaan hän suoritti myös Polangenissa vuonna 1917 järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi). [1][2]

Örmä saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan puolijoukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, jossa hän myöhemmin toimi komppanianvääpelinä.[1][2] Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, jossa hän haavoittui vaikeasti vatsaan 28. maaliskuuta 1918.[3]

Örmä palveli sisällissodan jälkeen 11. kesäkuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajana 2. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonassa, josta hänet siirrettiin 12. syyskuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:n 8. komppaniaan. Örmä erosi armeijasta 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Nakkilan suojeluskuntaan 6. maaliskuuta 1919 alkaen. Nakkilasta hänet määrättiin 1. tammikuuta 1925 alkaen Porin (myöhemmin Satakunnan) suojeluskuntapiirin IV alueen päälliköksi, josta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1926 alkaen V (myöhemmin VI) alueen päälliköksi.[1][2]

Örmä osallistui talvisotaan komppanian päällikkönä JR 18 kranaatinheitinkomppaniassa. Hän osallistui sodan verisimpiin taisteluihin Summassa, jossa hän kaatui rintaman murtumisen aikoihin Kämärän tien läheisyydessä Lähteen lohkolla 13. helmikuuta 1940.[3] Hänet on haudattu Noormarkkuun.[4]

Örmä toimi Satakunnan suojeluskuntapiirin kunnialautakunnan jäsenenä vuonna 1934.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 5. huhtikuuta 1916 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 1. heinäkuuta 1918 Suojeluskuntaupseeri 14. kesäkuuta 1922 Reservin vänrikki 20. syyskuuta 1928 Reservin luutnantti 13. toukokuuta 1932		Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Isänmaan puolesta, talvisodan 1939–1940 kaatuneiden upseerien elämäkerrasto. Porvoo: WSOY 1949.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.