Aamos

Aamoksen kirjan mukaan Aamos oli kotoisin pienestä Tekoan kaupungista Juudan kuningaskunnasta noin kymmenen kilometrin päässä Betlehemistä ja noin 20 kilometrin päässä Jerusalemista. Kaupungista on nykyään jäljellä vain raunioita. Aamoksen kirjassa hän sanoo olevansa ammatiltaan karjapaimen ja metsäviikunoiden viljelijä. ʿĀmōs merkitsee heprean kielessä kuormitettua, vaivattua tai taakankantajaa. Hänen arvioidaan eläneen 700-luvulla eaa.[2]

Aamos ei ollut käynyt mitään profeettakoulua, mutta omien sanojensa mukaan Jumala kutsui hänet profetoimaan Israelin kuningaskunnalle. Hänen profeetalliset näkynsä ja toimintansa ajoittuvat ajanjaksoon, jolloin Juudan kuninkaana oli Ussia ja Israelin kuninkaana Jerobeam II. Hänen kirjansa alussa hänen näkyjensä sanotaan alkaneen ”kaksi vuotta ennen maanjäristystä”. Tämä sijoittuisi 700-luvun puolivälin eaa. tienoille.[3]

Tuohon aikaan molemmat valtakunnat olivat aineellisessa mielessä kukoistavia ja vauraita, mutta niiden uskonnollisen ja moraalisen tilan sanotaan olleen heikolla tolalla. Epäjumalanpalvelusta harjoitettiin ja rikkaat elivät yltäkylläisyydessä toisten kärsiessä puutetta. Tässä tilanteessa Israelin Betelissä naapurivaltakunnasta tullut Aamos alkoi julistaa suuren sadonkorjuujuhlan aikana. Julistuspaikasta huolimatta hänellä oli julistettavana sanomia molemmille kuningaskunnille, myös omalleen, sekä lisäksi naapureille, Edomille, Filistealle, Tyyrokselle, ammonilaisille, Moabille sekä Damaskokselle. Aamoksen julistuksessa oli voimakas siveellinen painotus, ja hän julisti ”Herran päivää”, joka merkitsi kuolemaa, tuomiota ja tuhoa.[4]

Toisaalta Aamos julisti myös mahdollisuutta kääntymykseen ja toivoi kovasti, että kansa myös kääntyisi. Tuomion ja rangaistuksen ohella hänen julistuksessaan näkyivät armon lupaukset kääntyneille ja Jumalan laupeus kansaansa kohtaan. Tuomion tarkoitus oli puhdistaa, ei hävittää kansa, ja sillä oli yhä mahdollisuus kääntyä ja muuttaa tapansa ja ajatuksensa. Aamos myös painotti yksijumalaisuutta aikana, jolloin monet palvoivat myös toisia jumalia.[4]

Aamos sai osakseen syytteitä vehkeilystä kuningas Jerobeamia vastaan ja Betelin ylipappi Amasja esitti häntä vastaan uhkauksiaan (Aam. 7:10). Saatettuaan tehtävänsä profeettana Aamos mahdollisesti palasi Juudaan. Hänen kirjansa ei kerro hänen myöhemmästä elämästään tai kuolemastaan.[4]

Raamatun ulkopuolella Aamoksen myöhemmistä vaiheista kertoo apokryfinen teos Profeettojen elämät, joka on viimeistään ensimmäisen vuosisadan alussa hepreaksi tai kreikaksi kirjoitettu teksti. Se on säilynyt ainoastaan kristillisinä versioina kreikaksi, syyriaksi, armeniaksi ja arabiaksi. Sen mukaan Aamos olisi joutunut edellä mainitun pappi Amasjan pojan surmaamaksi. Aamos oli moittinut tätä siitä, että Israelissa palvottiin kahta kultaista vasikkaa. Tämän kertomuksen mukaan Amasjan poika iski Aamosta sauvalla päähän kuolettavasti. Aamos oli vajonnut maahan mutta onnistunut kuitenkin palaamaan vielä kotimaahansa Juudaan, jossa hän kuitenkin menehtyi kaksi päivää myöhemmin ja haudattiin isiensä viereen.[5]

Talmudiin kuuluvassa Mišnassa vuosina 180–279 elänyt rabbi Yoḥanan bar Nafḥa kirjoittaa, kuinka profeetat olivat kaikki varakkaita ja käyttää esimerkkinä Aamosta. Mišnan Nedarimissa Aamoksen varakkuutta selitetään Aamoksen omilla sanoilla. Hän oli sanonut olevansa paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä eikä profeetta. Hänellä oli siis karjaa ja puita eikä hänellä ollut siksi taloudellista syytä ryhtyä profeetaksi.[6] Tähän liittyy myös jossain määrin raamatuntutkimus, sillä Aam. 1:1 oleva Aamoksen ammattia kuvaava sana nōqēd viittaisi hänen olleen jonkinlainen paimenten esimies, joka olisi mahdollisesti vastannut siitä, että Jerusalemin temppelissä olisi riittänyt uhrattavaa. Hänen kotipaikkansa Tekoahan oli vain 20 km Jerusalemista etelään.[7]

Kirkkohistorioitsija Eusebioksen (k. 339) sekä Hieronymuksen (k. 420) mainintojen mukaan heidän elinaikanaan Tekoassa esiteltiin edelleen hautakammiota, jonka sanottiin kuuluvan profeetta Aamokselle.[5]