Aadam-Jumala-teoria

Aadam-Jumala-teoria tai Aadam-Jumala-oppi (engl. Adam-God theory tai Adam-God doctrine) on käsitys, jonka mukaan Aadam on ihmiskunnan Jumala. Tätä oppia ovat opettaneet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon toinen presidentti Brigham Young ja muut kirkon varhaiset johtajat.[1]

Opin mukaan Aadam on maapallon Jumala, joka on koko ihmiskunnan henkien isä jo ennen maailman luomista. Luotuaan maailman Aadam saapui maan päälle kuolemattomassa, taivaallisessa ja ylösnousseessa ruumiissaan ja otti mukaan Eevan, yhden vaimoistaan. Eedenin puutarhassa Aadam nautti kuolevaisuuden mukanaan tuovan hedelmän, mikä teki hänelle mahdolliseksi siittää ihmislapsia. Tämä mahdollisti henkilapsien syntymisen maan päälle koetusajaksi, jonka aikana heidän oli mahdollista valita hyvän ja pahan välillä sekä saada osakseen ne pyhät toimitukset, jotka ovat välttämättömiä henkimaailmassa edistymiseksi (vrt. pelastussuunnitelma). Kyseisen opin mukaan "Aadam" on "Kristuksen" kaltainen arvonimi, joka kuuluu kaikkien asuttujen planeettojen (joita tämän opin mukaan on luvuton määrä) ihmisten esi-isälle. Kuolevaisuutta edeltävänä aikanaan Aadam tunnettiin opin mukaan nimellä Mikael.

Aadam-Jumala-teoriaan kuuluu myös ajatus, jonka mukaan Aadam ei kuollut ruumiillista kuolemaa vaan hänet "otettiin" taivaaseen kuten Henok. Hän kuitenkin palasi ruumiissaan maan päälle "aikojen keskipäivänä" siittääkseen Jeesuksen.

Brigham Young opetti Aadam-Jumala-teoriaa ensi kerran kirkon yleiskonferenssissa pitämässään saarnassa 9. huhtikuuta 1852. Tämän jälkeen hän palasi asiaan useita kertoja. Myös monet muut huomattavassa asemassa olevat kirkon johtajat opettivat Aadam-Jumala-oppia. Toisaalta opetusta myös vastustettiin julkisesti, sen huomattavin kriitikko oli Kahdentoista apostolin koorumiin kuulunut Orson Pratt. Presidentti Youngin aikaan Aadam-Jumala -oppia opetettiin kirkon opetuspuheissa, siihen viitattiin kirkon julkaisuissa ja lauluissa ja se otettiin myös osaksi temppeleissä suoritettava endaumentti-seremoniaa.

Brigham Young ei missään vaiheessa suostunut esittämään tarkemmin ajatustaan Aadamista ihmiskunnan Jumalana, joten opin täsmällinen tulkinta jäi hämäräksi. Young itse teki yleensä selvän eron Isä Jumalan (jota mormonismissa kutsutaan hepreankielisellä nimellä Elohim) ja Aadamin välillä, joten Aadaminkin yläpuolella oli siis Jumala. Toisaalta Young puhui useaan otteeseen siitä, että juuri Aadam siitti Marialle Jeesuksen, ei Isä eikä Pyhä Henki. Eräs mahdollinen selitys on, että Young teki eron Elohimin (Isä Jumalan), hänen Poikansa Jahven eli Jeesuksen sekä tämän pojan Aadamin välillä. Tämän ajatuksen mukaan Elohim olisi siis isä, Jahve Poika ja Aadam pojanpoika. Ihmiskunta olisi Aadamin lapsina siis Elohimin pojanpojanpoikia. Kyseinen opetus olisi kuitenkin ristiriidassa MAP-kirkon nykyisen opetuksen kanssa, jonka mukaan koko ihmiskunta on Elohimin eli Isä Jumalan lapsia.

Brigham Youngin kuoleman jälkeen kirkko alkoi vähitellen ottaa etäisyyttä ajatukseen, joka useimpien kirkon johtajienkin mielestä oli hämärä ja vaikeasti käsitettävä. 1890-luvulla kirkon johtajat alkoivat julkisesti kiistää Aadam-Jumala-teorian selittäen sen presidentti Youngin henkilökohtaiseksi mielipiteeksi, jota kirkko ei missään vaiheessa ollut hyväksynyt osaksi oppiaan ja jota ei löydy kirkon pyhistä kirjoituksista.

Nykyään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko kiistää Aadam-Jumala-teorian. Vuonna 1976 kirkon yleiskonferenssissa puhunut presidentti Spencer W. Kimball kutsui opetusta virallisesti harhaopiksi, mikä yleisesti tulkitaan lopulliseksi irtiotoksi Youngin opetuksesta. Vuonna 1980 Bruce R. McConkie, eräs kirkon tuolloin johtavista teologeista, piti asiaa käsittelevän esitelmän, jossa hän myös selkein sanoin totesi Aadam-Jumala-teorian harhaopiksi. Sitä vastoin useat mormonifundamentalistien liikkeeseen kuuluvat ryhmät opettavat sitä edelleen.