A History of Violence (elokuva)

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa kaksi miestä on lähdössä motellista. Toinen käy vielä sisällä, ja pian selviää, että miehet ovat tappaneet hotellin henkilökuntaa. Seuraavaksi siirrytään Indianaan rauhalliseen kylään, jossa Stallin perhe, isä Tom (Viggo Mortensen), äiti Edie (Maria Bello) sekä lapset Jack ja Sarah, asuvat. Tom pyörittää pientä kuppilaa idyllisessä paikassa.

Rauha rikkoutuu, kun alun rikolliskaksikko sattuu paikalle ja aikoo ryöstää kuppilan. Tom kuitenkin tappelee vastaan ja tappaa molemmat taidokkaasti. Tomista tulee sankari, ja juttu menee uutisiin. Ongelmat kuitenkin jatkuvat, kun paikalle saapuu gangstereita, joiden johtaja Carl Fogarty (Ed Harris) väittää, että Tom on tappaja Joey Cusack Philadephiasta. Tom väittää, ettei ole käynytkään Philyssä, mutta Fogarty konnineen ei usko.

Tomin poika Jack puolestaan joutuu vaikeuksiin hakattuaan koulussa kiusaajansa. Jackin ja Tomin keskustelu karkaa käsistä, ja Tom lyö poikaansa, joka lähtee. Fogarty ahdistelee Edietä ja Sarahia näiden ollessa kaupassa ja käskee Edien kysyä Tomilta, miksi tämä on niin hyvä tappamaan ihmisiä. Tilanne muuttuu räjähdysherkäksi, kun Tom kuulee Fogartyn tempusta. Fogarty konnineen saapuu Tomin talolle Jack mukanaan. Tilanne kärjistyy, kun Tom ei suostu lähtemään konnien mukaan. Lopulta hän hakkaa toisen Fogartyn konnista ja ampuu toisen. Fogarty uhkaa ampua Tomia ja kysyy viimeisiä sanoja, jolloin Tom sanoo: "Olisi pitänyt tappaa sinut Philyssä". Fogarty virnistää ja sanoo: "Niin Joey, sinun olisi pitänyt". Mutta ennen kuin Fogarty ampuu Tomia, Jack ampuu tätä selkään haulikolla ja tappaa tämän. Tom on nyt muuttunut, ja sen huomaa myös Edie. Tom oikeasti on Joey Cusack.

Tom saa soiton veljeltään Richieltä ja menee tapaamaan tätä. Richie vihaa veljeään, ja Richien roistot yrittävät tappaa Tomin. Tom kuitenkin tappaa hedät kaikki ja lopulta ampuu Richien. Elokuva päättyy, kun Tom palaa kotiin.

Lauri Lehtinen (Tv-maailma) antoi arvion ”tiukka elokuva”, jota päänäyttelijä kannattelee hienosti. Lehtisen mukaan elokuva on mieltä riivaava mutta samalla vapauttavana teos, joka osuu asian ytimeen.[3]