A Broken Frame

A Broken Framen kannet suunnitteli valokuvaaja Brian Griffin. Kansikuva näyttää siltä kuin se olisi maalaus, vaikka onkin valokuva.[2] Se käy hyvin ilmi toisesta valokuvasta, ja kansitaiteen innoittajaksi Griffin mainitsee Neuvostoliiton sosiaalisen realismin.[3][4][5] Mitä ilmeisimmin Griffin tarkoittaa sillä sosialistista realismia: Hän käyttää galleriasivustollaan termiä "social realism", mutta tarkoittaa "socialist realism"[2] – ensimmäinen kuvaa yleensä yhteiskunnallisia epäkohtia, kun jälkimmäinen on idealisoitu sosialismin kuvaus, ainoa hyväksytty taidesuuntaus, jossa ei sallittu kriittistä näkemystä.

Toisissa yhteyksissä sosialistinen realismi on selkeästi ilmaistu innoitajaksi.[6][7] The Quietus -lehden toimittaja Tim Burrows mainitsee Griffinin innoituksen lähteeksi etenkin sosialistista realismia edustavan Kazimir Malevitšin ja hänen teoksensa Reaper 1928–1932 (Sadonkorjaaja).[7][8] Burrows mainitsee myös, että viittauksessa sosialismiin on ironinen yhteys poikien kotikaupunkiin Basildoniin, jonka arkkitehtuuri muistuttaa Rautaesiripun takaisista ajoista. Basildonin kaupunki Essexissä Itä-Englannissa syntyi vuonna 1949 (New Towns Act 1946), vaikka sitä vastustivat kiivaasti läheisten kylien asukkaat Laindonissa, Pitseassa, Duntonissa ja Vangessa. Basildon vastasi sosialistihallituksen näkemystä ohjatusti rakennetusta yhteiskunnasta. Kaupungin arkkitehtuuri edustaa karua ja kulmikasta brutalismia. Konservatiivien varjohallituksen ympäristöministeri Patrick Jenkin äitiyi haukkumaan Basildonia "Thamesin varren Pikku Moskovaksi".[7][9] Uutta kaupunkia vastustaneet kylät taas edustavat ennemminkin pittoreskia maaseutua. Depeche Moden alkuperäisistä jäsenistä Vince Clarke, Andy Fletcher ja Martin Gore ovat kotoisin Laindonista, kun taas Dave Gahan tulee Basildonista.[1]

Kansikuva päätyi myös Life-aikakauslehden kansikuvaksi vuonna 1990. (Life Collector's Edition, Winter 1990: The World's Best Photographs 1980–1990).[10][11]

Griffin toteaa ettei milloinkaan unohda tuottaja Daniel Millerin naamaa, kun hän ensimmäisen kerran näki levynkansiin suunnitellut valokuvat.[4] Kansikuvassa Sirppiä heilutteleva nainen näkyy kuvattuna takaapäin. Huhun mukaan kuvassa viljapellolla ahertamassa on tuottaja Daniel Miller naiseksi pukeutuneena. Griffin nauraa jutulle ja kuittaa, ettei se kuitenkaan ole totta.[6]

1. Leave In Silence – 6.28
2. My Secret Garden – 4.45
3. Monument – 3.14
4. Nothing to Fear – 4.16
5. See You – 4.35
6. Satellite – 4.40
7. The Meaning of Love – 3.06
8. Further Excerpts From: My Secret Garden – 4.20 (ei Ison-Britannian LP-julkaisulla)
9. A Photograph of You – 3.04
10. Shouldn't Have Done That – 3.10
11. The Sun & the Rainfall – 5.02

• Dave Gahan – laulu
• Andrew Fletcher – syntetisaattorit
• Martin Gore – syntetisaattorit, taustalaulu

Vuonna 2015 kreikkalainen syntikkapop-duo Marsheaux julkaisi kokonaisen cover-versio-levyn nimellä A Broken Frame.[12] The Electricity Clubin arvostelussa levyltä löytyy riittävän epätavallisia soundeja ja laulua, jotta levyä voi hyvin kutsua omaksi teoksekseen. EC totesi myös, että alkuperäisen levyn Depeche Mode itse mieluummin unohtaisi, sillä Martin Goren laulunkirjoitustaidot olivat vasta lapsenkengissä.[13] Saksalaisissa arvosteluissa nähtiin, että yhtye oli osannut kehittää levyä sen alkuperäisistä hyvistä ja huonoista puolista eteenpäin. Esimerkiksi Westdeutsche Allgemeine Zeitungin mukaan varhaisen Depeche Moden kitchisyyttä on tarkoituksella peitetty sellaisilla raidoilla kuin ”The Meaning of Love”, kun taas Sonic Seducer ylisti saman kappaleen synkempää ja hitaampaa tulkintaa.[14][15]