AS Roma

Associazione Sportiva Roma perustettiin 22. heinäkuuta 1927 yhdistämällä kolme pääkaupungin pientä seuraa: S.S. Alba-Audace Roma, Roman F.C. ja Fortitudo-Pro Roma S.G.S.. Myös SS Lazio haluttiin mukaan fuusioon, mutta seuran johto ei suostunut edes neuvottelemaan asiasta, sillä alueen suurimpana joukkueena sillä olisi ollut eniten hävittävää yhdistymisessä. Seuraliitoksen taustalla oli kansallisessa fasistipuolueessa vaikuttaneen Italo Foschin toive vahvemmasta roomalaisseurasta. Foschin tarkoituksena oli rakentaa Rooman nimeä kantava joukkue, joka kykenisi haastamaan Italian jalkapalloa hallinneet pohjoisitalialaiset seurat. Joukkueen roomalaista imagoa korostettiin entisestään valjastamalla sen käyttöön Rooman kaupungin tunnusvärit, keisarillinen purppura ja kristinuskoa symboloiva kullankeltainen. Uuden seuran ensimmäisenä kotikenttänä toimi Motovelodromo Appio, jonka kuitenkin korvasi Campo Testaccio pari vuotta seuran perustamisen jälkeen.

Vuonna 1928 seuran ensiaskelia puheenjohtajana tarkkaillut Italo Foschi siirtyi sivuun, ja tehtävän otti vastaan Renato Sacerdoti. Sacerdoti onnistui yhdessä seuran ensimmäisen päävalmentajan, englantilaisen William Garbuttin kanssa rakentamaan Romalle varsin vakuuttavan pelaajarungon. Keskikentällä luutivat Fulvio Bernardini sekä maailmanmestaruuden vuonna 1934 voittanut Attilio Ferraris. Maalinteosta vastasi puolestaan Roman paidassa kaikkiaan 103 osumaa uransa aikana viimeistellyt Rodolfo Volk. 8. joulukuuta 1929 Volk viimeisteli ottelun ainoan maalin historian ensimmäisessä Rooman derbyssä SS Laziota vastaan.

Keväällä 1931 Roma oli jo matkalla historiansa ensimmäiseen Italian mestaruuteen, mutta Juventus jäi lopulta neljän pisteen päähän. Rodolfo Volk puolestaan voitti seuran historian ensimmäisen kansallisen maalikuninkuuden 30 osumallaan. Samalla kaudella Roman riveissä pelasi ensimmäistä kertaa myös maalivahti Guido Masetti, jonka ura keltapunaisissa kesti 338 ottelun verran. Syksyllä 1933 Rodolfo Volk myytiin fanien vastustuksesta huolimatta ulos, mutta puheenjohtaja Sacerdoti löysi paikkaajiksi ”kolme argentiinalaista muskettisoturia”, Enrico Guaitan, Andrea Stagnaron ja Alessandro Scopellin.

Valta AS Roman johdossa on vaihtunut varsin tiuhaan sen historian aikana. Vuosina 1993–2008 puheenjohtajana toiminut Francesco Sensi on sen historian pitkäaikaisin puheenjohtaja.[1] Francesco ”Franco” Sensin aikakaudella seuran talous heikentyi huomattavasti raskaiden velkojen takia, mutta Sensi pelasti myös kerta toisensa jälkeen seuran konkurssin partaalta tarvittaessa vaikka omilla rahoillaan.

Suureksi seuraksi AS Roma on menestynyt jokseenkin vaatimattomasti. Se on voittanut historiansa aikana kolme Scudettoa eli Italian mestaruutta. Ensimmäisen se saavutti toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1942, toisen kaudella 1982–1983 ja viimeisimmän vuosituhannen alussa kaudella 2000–2001. Italian cupin AS Roma on voittanut seitsemän kertaa, joista viimeisimmän kaudella 1990–1991. AS Roma on pelannut yhtä kautta (1951–1952) lukuun ottamatta aina Serie A:ssa. Paras menestys eurokentillä tuli toisen mestaruuden jälkeen kaudella 1983–1984, kun AS Roma selvisi Euroopan cupin (Mestarien liigan edeltäjä) finaaliin, mutta hävisi mestaruuden Liverpool FC:lle rangaistuspotkukilpailussa.

Kotiottelunsa AS Roma pelaa Rooman Stadio Olimpicolla, kuten myös kaupungin toinen Serie A -joukkue SS Lazio. Joukkueen kapteeni ja sen suurin ikoni on Francesco Totti, joka on syntyjään roomalainen. Totti on pelannut koko uransa AS Romassa.

AS Roma oli lähellä päästä välieriin vuoden 2006–2007 Mestarien liigassa. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa se voitti 2–1 Manchester Unitedin kotonaan. Toisesta ottelusta odotettiin tiukkaa peliä, mutta Manchester United vei pelin lopulta 7–1, joka oli mestarien liigan puolivälieräotteluiden suurinumeroisin voitto kautta aikojen. Näin välieräpaikka jäi saavuttamatta.

Kauden 2006–2007 lopussa AS Roma voitti historiansa kahdeksannen Italian cupin, kun se kaatoi finaalissa Interin yhteismaalein 7–4. Francesco Totti voitti Italian Serie A:n maalikuninkuuden 26 maalilla ja Euroopan kauden parhaan maalintekijän tittelin. Elokuussa 2007 AS Roma voitti Italian supercupin finaalissa Interin Daniele De Rossin maalilla 1–0.

Huhtikuussa 2011 Sensin perheen omistama Italpetroli myi 67,1 prosenttia AS Roman osakkeista yhdysvaltalaiselle Thomas R. DiBenedettolle ja Unicredit-pankille.[2] Heinäkuussa 2011 Rosella Sensi jätti tehtävänsä Roman puheenjohtajana ja perheen valtakausi seurassa oli ohi.[3] Syyskuussa 2011 DiBenedettosta tuli seuran ensimmäinen ulkomaalainen puheenjohtaja.[4] Uuden omistajan alaisuudessa Romaa valmensi espanjalainen Luis Enrique, jonka piti luotsata seura takaisin mestaruuskantaan. Kausi 2011/12 sujui kuitenkin heikosti ja Enrique sai ankaraa kritiikkiä sekä faneilta että lehdistöltä. Lopulta espanjalainen päätti erota tehtävästään kauden päätteeksi.[5] Kausi päättyi seuran osalta lopulta seitsemänteen sijaan.

Enriquen jälkeen päävalmentajaksi palkattiin kokenut Zdeněk Zeman.[6] Syyskuussa 2012 DiBenedetto jätti puheenjohtajan tehtävät ja hänen seuraajakseen nousi yhdysvaltalainen James Pallotta.[7] Joulukuussa 2012 AS Roma vahvisti rakennuttavansa uuden stadionin Tor di Valleen, Rooman lounaispuolelle.[8] Pelillinen menestys Serie A:ssa oli ailahtelevaa ja viiden perättäisen voitottoman ottelun putki päätti lopulta Zemanin valmennuspestin helmikuun alussa 2013.[9]

Kaudeksi 2013–2014 AS Roman päävalmentajaksi tuli Rudi Garcia. Hänen johdollaan seura voitti kauden kymmenen ensimmäistä liigaotteluaan, mikä on Serie A:n kaikkien aikojen ennätys[10].

[11]

• Suurin kotivoitto: Roma – US Cremonese 9–0 (13. lokakuuta 1929), Roma – Altay SK 10–1 (7. marraskuuta 1962)
• Suurin kotitappio: Roma – AC Torino 0–7 (28. huhtikuuta 1946)
• Suurin vierasvoitto: AC Reggiana – Roma 0–7 (11. toukokuuta 1952)
• Suurin vierastappio: Ferencváros – Roma 8–0 (22. kesäkuuta 1935)

[12]

• Eniten otteluita: Francesco Totti – 785 ottelua
• Eniten maaleja: Francesco Totti – 307 maalia