AN-11

AN-11 oli ensimmäinen Ranskan joukkotuhoase. Tämä taktisen luokan ydinase otettiin käyttöön vuonna 1963. Se hyväksyttiin virallisesti 1964 Ranskan sotilasarsenaaliin. Ranska teki ensimmäisen ydinkokeensa Algerian Regganessa 1960. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Ranska kävi samalla alueella siirtomaasotaa. AN-11:ta varten, kehiteltiin oma erityisen tyyppinen nopea suihkupommittaja, Mirage IV joka oli 2.2 Machiin kykenevä. Mirage IV A:n koelennot ja niitä seurannut käyttöönotto, ne tapahtuivat jokseenkin samanaikaisesti (käyttöön 1964) AN-11:n palvelukseen astumisen kanssa.[1]

AN-11 oli Ranskan kaikkein ensimmäisin ydinase.

Mirage IV oli ainut eurooppalainen supersooninen suihkupommittaja, joka oli tähän nimen omaiseen tehtävään suunniteltu. Toissijainen pommituskone tämän ydinaseen kuljetukseen oli Sud-Ouest SO.4050 Vautour II. Tuohon aikaan, alkoi Ranska kehitellä myös ydinohjuksia. Force de Frappen kolmikantaisuuden mukaan, kiinteät maatukikohdat laukaisualustoineen ja sukellusveneohjukset sisältyivät siihen.[2] Ainakin Pierrelattessa sijaitsevassa Tricastinin ydinvoimalaitoksessa tuotettiin soveltuvaa materiaalia näihin aseisiin.

Suhteellisesta edistyksellisyydestä huolimatta, AN-11 palveli vain suhteellisen lyhyen ajan, 5 vuotta eli vuodet 1963–1968. Pommeja valmistui arviolta 40 kappaletta. Nopeassa tahdissa sen korvasi AN-22.[3]

Pommi oli varsin aerodynaaminen eli virtaviivainen. Pommin omamassa, 1 500 kg, kertoi ranskalaisten olleen hyvinkin edistyneitä: kun esimerkiksi, pommin tuhovoima oli 2,5 -kertainen Fat Maniin (n. 22 kT) nähden, jonka omamassa ylitti 4 500 kg. AN-11:n räjäytysvoima oli 60 kilotonnia. Vuonna 1966 tehtiin ensimmäinen pomminpudotukset käsittävä koe.[4] Pommi piti pudottaa korkealta, sillä siinä ei ollut mitään matalalla räjäytyksen mekanismeja, kuten laskuvarjoa taikka niin sanottua lay-down -mekanismia eli viivästettyä sytytystä. AN-22 oli jo jarruvarjolla varustettu ydinpommi.