Dungeons & Dragons

Dungeons & Dragonsin julkaisua edelsi Chainmail-nimisen, keskiaikaisen miniatyyri-sotapelin julkaisu 1971. Gygax laajensi sääntöjä tavanomaisten sotapelien käyttämien, joukko-osastojen ohjaamiseen liittyvien sääntöjen lisäksi lisäten sääntöjä yksittäisten sotilaiden välisiin taisteluihin ja kirjoitti fantasia-lisäosan, joka sisälsi lohikäärmeitä, taikamiekkoja ja loitsuja. Chainmailin kehitykseen ovat vaikuttaneet Gygaxin lisäksi Jeff Perren ja Dave Arneson.[4] Gygax ja Don Kaye perustivat julkaisuyhtiön Tactical Studies Rules vuonna 1973.[5] Gygaxin ja Jeff Parrenin Chainmail julkaistiin vuonna 1971, jolloin sen julkaisi Guidon Games.[5]

Chainmailin pohjalta yksilön liikkeitä kuvaavia sääntöjä kehitettiin yhä tarkemmiksi. Vuonna 1974 TSR julkaisi Dungeons & Dragons -pelin, joka oli ensimmäinen varsinainen roolipeli, jossa pelaajan tehtävänä oli ohjata yhtä hahmoa läpi seikkailujen. Säännöt esittelivät käsitteen luolamestari, joka oli pelisysteemin johtamisesta vastaava, pelihahmoton pelaaja, joka kuvaa pelaajien kohtaamisia NPC-hahmojen kanssa näiden lopputulemia pelaajien tekemien ratkaisujen perusteella. D&D:n innovaatioiksi luetaan hahmojen kuvaaminen numeerisilla arvoilla hahmolomakkeissa, nopan käyttö taistelujen ratkaisuun ja elämäpisteet. Dungeons & Dragons oli selkeästi fantasiamaailmaan sijoittuva ajanvietepeli, jonka esikuvina toimivat sotapelien lisäksi elävän historian toiminta ja improvisaatioteatteri. Fantasiamaailman innoittajina olivat monet fantasiakirjailijat, esimerkiksi Jack Vance, Poul Anderson, Robert E. Howard, Edgar Rice Burroughs, H. P. Lovecraft, A. Merritt, Fritz Leiber, L. Sprague de Camp, Fletcher Pratt, Roger Zelazny, Michael Moorcock ja J. R. R. Tolkien.[6]

Pelissä käytettävät nopat: 4-, 6-, 8-, 12- ja 20-sivuiset nopat ja kaksi 10-sivuista noppaa.

D&D:n pelaajat luovat itselleen kuvitteellisen pelihahmon, joka yhdessä muiden pelaajien pelihahmojen kanssa osallistuu kuvitteellisiin seikkailuihin fantasiamaailmoissa.[9] Hahmo koostuu numeroarvoista, jotka määräävät hahmon kyvyt erilaisissa asioissa, kuten voima, ketteryys tai älykkyys. Pelihahmot kohtaavat kuvitteellisia olentoja ja paikkoja ja suorittavat tehtäviä, joissa kerätään esineitä ja kokemuspisteitä, jotka auttavat hahmoja kehittymään taitavammiksi seikkailijoiksi.

Yksi pelaajista toimii pelinjohtajana eli luolamestarina (eng. the Dungeon Master), jolla ei ole omaa pelihahmoa, vaan hän toimii pelissä kertojana. Luolamestari ohjaa kaikkia muita pelimaailman olentoja paitsi pelaajien omia pelihahmoja.[10] Luolamestarin tehtäviin kuuluvat seikkailujen suunnitteleminen, itse pelin "juontaminen" ja muistiinpanojen tekeminen.

Peliä pelataan etupäässä keskustelemalla[10]. Apuna voi käyttää pelilautaa, jossa pelaajat liikuttavat hahmojaan symboloivia merkkejä tai pienoismalleja tai pelkästään mielikuvituksessa, jolloin luolamestari saattaa esimerkiksi luonnostella pelihahmojen ympäristöä paperin ja kynän avulla, jotta kaikilla on sama käsitys tilanteesta. Erilaiset dramaattiset tilanteet, joissa halutaan sattumanvaraisuutta, kuten taistelu tai ansojen välttäminen, ratkaistaan nopanheitoilla, joissa hahmojen kyvyt vaikuttavat todennäköisyyksiin.

Alkeissääntökirjat ovat Player’s Handbook, Dungeon Master’s Guide ja Monster Manual, jotka sisältävät olennaisimmat säännöt, ohjeita pelinjohtajille ja erilaisia hirviöitä.[9]

Dungeons & Dragons -pelin tapahtumapaikkoina toimivat erilaiset fantasiamaailmat, joita kutsutaan kampanjamaailmoiksi (engl. campaign setting)[11]

• Birthright, jossa pelataan aatelisia.
• Blackmoor, Dave Arnesonin D&D-kampanjamaailma, toiseksi vanhin julkaistu kampanja
• Dark Sun, synkkä autiomaatyyppinen maailma
• Dragonlance, lohikäärmepainotteinen maailma
• Eberron, magiaa ja tekniikkaa yhdistävä maailma
• Forgotten Realms, suosituin kampanjamaailma
• Greyhawk, Alkujaan Gary Gygaxin oma kampanjamaailma, ensimmäinen julkaistu kampanja
• Mystara, TSR:n 1970-80 luvulla julkaisemien D&D sääntökirjojen maailma.
• Planescape, yhdistää kampanjat toisiinsa ja käsittelee todellisuuden tasojen välisiä suhteita
• Ravenloft, goottilaista kauhua
• Spelljammer, fantasia-avaruusmatkailua

Pelin menestys on synnyttänyt joukon fantasia-aiheisia oheistuotteita, kuten lehtiä, lautapelejä, tietokonepelejä, televisio-ohjelmia ja elokuvia. Suomessa saatavilla oleviin tuotteisiin kuuluvat muun muassa R. A. Salvatoren Forgotten Realms ja Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Dragonlance-kirjat, vuonna 2001 Suomen elokuvateattereissa pyörinyt Dungeons & Dragons -elokuva, tietokonepelit, kuten Eye of the Beholder ja Neverwinter Nights, sekä lehdet Dragon ja Dungeon Magazine.

Vuonna 2023 julkaistiin elokuva Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves, jonka ohjasivat Jonathan Goldstein ja John Francis Daley.

Myös Futurama-sarjan kolmas elokuva on Dungeons & Dragonsiin liittyvä. Siinä sarjan hahmot joutuvat peliin tai sen kaltaiseen maailmaan.

Pelaamista suoratoistetaan YouTube- ja Twitch-kanaville, joista suosituin on Critical Role[8].

Dungeons & Dragons 3.0 julkaisu keskeisiltä osin OGL-lisenssin alaisena vauhditti pienkustantamojen Dungeons & Dragons -pelille tuotettujen teosten ilmestymistä. Ensimmäinen OGL-lisenssin kautta virallisesti 3.0:lle ilmestynyt, kolmannen osapuolen julkaisu oli Green Roninin vuoden 2000 seikkailu Death in Freeport.[12] Muita hyvin menestyneitä tuotelinjoja ovat olleet muiden muassa Paizo Publishingin GameMastery ja Pathfinder[13] sekä Goodman Gamesin Dungeon Crawl Classics.[13]

• Särkijärvi, Jukka; Sotala, Kaj: Roolipelikirja, s. 52–56. BTJ Kustannus, 2007. ISBN 978-951-692-670-7.

• Virallinen kotisivu
• Wizards of the Coastin esittely pelistä^{[vanhentunut linkki]}
• D&D:n aikajana Wizards of the Coastin sivuilla^{[vanhentunut linkki]}
• Lohikäärmeen Luola Dungeons & Dragonsin uusi suomennos