AC Milan

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[5] Fasistien valta-aikaa lukuun ottamatta seura on pitänyt myöhemminkin nimessään muodon Milan italiankielisen Milanon sijaan, sillä Milan on kaupungin nimi englannin lisäksi myös paikallisella murteella.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li” eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[5]

1970-luvulla seuran menestys alkoi himmentyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen, koska sen toiminnassa paljastui lahjontaa.[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. Joukkue koki 2000-luvun alussa useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[5]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[16]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[17]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[18]

Mestaruudet

Museossa Casa Milan.

• Italian Serie A (19): 1901, 1906, 1907, 1951, 1955, 1957, 1959, 1962, 1968, 1979, 1988, 1992, 1993, 1994, 1996, 1999, 2004, 2011, 2022
• Coppa Italia (5): 1967, 1972, 1973, 1977, 2003
• Italian supercup (6): 1988, 1992, 1993, 1994, 2004, 2011, 2016
• Mestarien liiga (7): 1963, 1969, 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
• Uefa-supercup (5): 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
• Seurajoukkueiden MM-turnaus (1): 2007
• Intercontinental Cup (3): 1969, 1989, 1990
• Cup-voittajien cup (2): 1968, 1973

Päivitetty 28. tammikuuta 2022.[19][20]

Nro Paikka Pelaaja 1 M Ciprian Tătărușanu 2 P Davide Calabria (varakapteeni) 4 K Ismaël Bennacer 5 P Fodé Ballo-Touré 7 K Samu Castillejo 8 K Sandro Tonali 9 H Olivier Giroud 10 K Brahim Díaz (lainalla Real Madridista) 11 H Zlatan Ibrahimović 12 H Ante Rebić 13 P Alessio Romagnoli (kapteeni) 16 M Mike Maignan 17 H Rafael Leão 19 P Theo Hernandez

Nro Paikka Pelaaja 20 P Pierre Kalulu 22 H Marko Lazetić 23 P Fikayo Tomori 24 P Simon Kjær 25 P Alessandro Florenzi (lainalla Romasta) 27 H Daniel Maldini 30 K Junior Messias (lainalla Crotonesta) 33 K Rade Krunić 41 K Tiémoué Bakayoko (lainalla Chelseasta) 46 P Matteo Gabbia 56 K Alexis Saelemaekers 79 K Franck Kessié 83 M Antonio Mirante

Lainalla muualla

Päivitetty 30. tammikuuta 2022.[21]

Nro Paikka Pelaaja – P Leroy Abanda (lainalla Boulognessa 30. kesäkuuta 2022 asti) – K Yacine Adli (lainalla Bordeaux'ssa 30. kesäkuuta 2022 asti) – P Gabriele Bellodi (lainalla Alessandriassa 30. kesäkuuta 2022 asti) – K Marco Brescianini (lainalla Monzassa 30. kesäkuuta 2022 asti) – P Mattia Caldara (lainalla Veneziassa 30. kesäkuuta 2022 asti) – H Gabriele Capanni (lainalla Ternanassa 30. kesäkuuta 2022 asti) – H Luan Capanni (lainalla Grossetossa 30. kesäkuuta 2022 asti) – H Lorenzo Colombo (lainalla SPALissa 30. kesäkuuta 2022 asti) – P Léo Duarte (lainalla İstanbul Başakşehirissa 30. kesäkuuta 2022 asti) – K Marco Frigerio (lainalla Lucchesessa 30. kesäkuuta 2022 asti)

Nro Paikka Pelaaja – H Jens Petter Hauge (lainalla Eintracht Frankfurtissa 30. kesäkuuta 2022 asti) – P Nikolaos Michelis (lainalla Willem II:ssa 30. kesäkuuta 2022 asti) – K Antonio Mionic (lainalla Montevarchissa 30. kesäkuuta 2022 asti) – M Alessandro Plizzari (lainalla Leccessä 30. kesäkuuta 2022 asti) – K Tommaso Pobega (lainalla Torinossa 30. kesäkuuta 2022 asti) – K Alessandro Sala (lainalla Pro Sestossa 30. kesäkuuta 2022 asti) – H Sabino Signorile (lainalla Seregnossa 30. kesäkuuta 2022 asti) – H Riccardo Tonin (lainalla Cesenassa 30. kesäkuuta 2022 asti) – H Frank Tsadjout (lainalla Ascolissa 30. kesäkuuta 2023 asti)

• 2019 Marco Giampaolo
• 2017–2019 Gennaro Gattuso
• 2016–2017 Vincenzo Montella
• 2015–2016 Siniša Mihajlović
• 2014–2015 Filippo Inzaghi
• 2014 Clarence Seedorf
• 2010–2014 Massimiliano Allegri
• 2009–2010 Leonardo
• 2001–2009 Carlo Ancelotti
• 2001 Fatih Terim
• 2001 Cesare Maldini
• 1998–2001 Alberto Zaccheroni
• 1997–1998 Fabio Capello
• 1997 Arrigo Sacchi
• 1996 Óscar Tabárez
• 1991–1996 Fabio Capello
• 1987–1991 Arrigo Sacchi
• 1987 Fabio Capello
• 1984–1987 Nils Liedholm
• 1977–1979 Nils Liedholm
• 1976 Giovanni Trapattoni
• 1972–1974 Cesare Maldini

• Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

• AC Milanin kotisivut (italiaksi) (englanniksi) (kiinaksi)
• AC Milan YouTubessa (italiaksi) (englanniksi)
• AC Milan Euroopan jalkapalloliiton sivustolla (englanniksi)
• Milan Paitsio.com-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)