825 Naval Air Squadron

Laivue muodostettiin lokakuussa 1934 numeroimalla uudelleen 824 laivue. Toisen maailmansodan syttyessä laivue oli sijoitettuna HMS Gloriousille Välimerelle maatukikohtanaan Hal Far Maltalla. Laivueen kalustona oli kaksitoista Fairey Swordfish -torpedopommittajaa. Laivue siirtyi tukialuksen mukana Punaisellemerelle ja Intian valtamerelle suojaamaan liittoutuneiden kauppareittejä sekä etsimään saksalaisia saarronmurtajia ja kaappareita. Laivue palasi tammikuussa 1940 Välimerelle, mutta kutsuttiin huhtikuussa Englantiin saksalaisten hyökättyä Norjaan.[1]

Laivue siirrettiin maatukikohtaan, josta käsin se häiritsi vihollisen liikennettä Kanaalissa ja maatukikohtien toimintaa. Siirtoarmeijan Dunkerquen evakuoinnin suojauksessa laivue menetti kahdeksan lentokonetta. Lentokonetäydennysten jälkeen laivueen vahvuus oli yhdeksän konetta, kun se siirrettiin heinäkuussa HMS Furiousille. Laivue suoritti syyskuussa yöpommituksia Norjan rannikon satamiin. Tämän jälkeen laivue operoi pääosan talvesta eri maatukikohdista RNAS Hatstonista RNAS Lee-on-Solentiin. Talven kuluessa lentueita oli kuitenkin sijoitettuna sekä HMS Argukselle että HMS Furiousille.[1]

Laivue koottiin 19. toukokuuta 1941 ja sijoitettiin HMS Victoriousille ottamaan osaa saksalaisen taistelulaivan Bismarckin metsästykseen Pohjois-Atlantilla. Laivue siirrettiin kesäkuussa HMS Ark Royalille suojaamaan Maltan saattueita sukellusveneiltä ja suorittamaan pommituslentoja viholliskohteisiin, kuten Pantelleriaan, Sardiniaan ja Sisiliaan. 13. marraskuuta HMS Ark Royaliin osui torpedo. Osa laivueen koneista oli ilmassa ja ne laskeutuivat Gibraltarille, missä ne liitettiin osaksi 812 laivuetta.[1]

Laivue muodostettiin uudelleen 1. tammikuuta 1942 RNAS Lee-on-Solentissa kalustonaan yhdeksän Fairey Swordfishiä. Laivueen koneista kuusi siirrettiin RNAS Manstoniin Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Scharnhorstin ja Gneisenaun murtauduttua Atlantille. Manstonissa ollut osasto suoritti 12. helmikuuta hyökkäyksen taisteluristeilijöitä vastaan huonoissa olosuhteissa ilman hävittäjäsuojaa. Hyökkäyksessä menetettiin kaikki kuusi konetta ja kolmetoista kahdeksastatoista miehistönjäsenestä. Osaston komentava upseeri Eugene Esmonde palkittiin kuolemansa jälkeen Viktorian ristillä.[1]

Laivue kasattiin uudelleen 2. maaliskuuta sijoituspaikkana edelleen RNAS Lee-on-Solent. Laivue siirrettiin myöhemmin RNAS Machrihanishiin. Kesän ja syksyn kuluessa kolme laivueen koneista oli sijoitettuna HMS Avengerille Jäämeren saattueiden suojaksi ja syyskuussa laivueen koneet havaitsivat 16 sukellusvenettä hyökäten kuutta vastaan ja upottaen yhden yhdessä hävittäjä HMS Onslowin kanssa. Talven laivue oli liitettynä rannikkolennostoon ja partioi Englannin kanaalissa.[1]

HMS Furious kuvattuna laivueen Fairey Swordfishilta

Laivue siirrettiin maaliskuussa 1943 HMS Furiousille RNAS Hatstonin ollessa maatukikohtana suojaamaan Jäämeren saattueita. Laivueeseen liitettiin elokuussa kuusi Hawker Sea Hurricanea ja joulukuussa laivue siirrettiin saattuetukialus HMS Vindexille suojaamaan saattueita. Saattueita suojatessaan laivue upotti kaksi sukellusvenettä yhdessä pinta-alusten kanssa.[1]

Laivueen Sea Hurricane

Laivueeseen liitettiin kokeiltavaksi huhtikuussa 1944 kolme Fairey Fulmaria ja kesäkuussa 1944 Fairey Swordfish Mk III:t korvasivat vanhentuneet Mk II:t. Laivue palasi 22. elokuuta 1944 Jäämeren saattueiden suojaksi upottaen U-354:n. Muutamien seuraavien viikkojen aikana laivueen koneet osallistuivat vielä kahden sukellusveneen upottamiseen. Laivueesta poistettiin syyskuussa Sea Hurricanet ja niiden tilalle saatiin marraskuussa kahdeksan Grumman Wildcatia.[1]

Laivue siirrettiin maaliskuussa 1945 HMS Campanialle Jäämeren saattueiden suojaksi. Laivue lakkautettiin 2. huhtikuuta 1945 liittämällä se 815 laivueeseen. Laivueen Wildcatit muodostivat 825X laivueen, kunnes nekin liitettiin 23. huhtikuuta 815 laivueeseen.[1]

Laivue muodostettiin uudelleen 1. heinäkuuta 1945 RNAS Rattrayssa kalustonaan 12 Fairey Barracuda Mk II:ta. Laivueen henkilöstö koostui Kanadan laivaston henkilöstöstä. Laivue sijoitettiin HMS Warriorille. Kun alus siirrettiin Kanadan laivastolle, niin samalla laivue siirrettiin muodollisesti 24. tammikuuta 1946 Kanadan laivaston alaisuuteen.[1] Laivueen kalustoksi vaihdettiin tammikuussa 1946 Fairey Firefly Mk.1 -koneet.

Laivueen kalusto päivitettiin elokuussa 1947 Mk.4:een. Laivue numeroitiin toukokuussa 1951 uudelleen 880 laivueeksi Kanadan laivaston alaisuudessa, jolloin laivueen numero vapautui Kuninkaallisen laivaston käyttöön.

Laivue perustettiin uudelleen kesäkuussa 1951 RNAS Eglintonissa kalustonaan Fairey Firefly Mk.5 -koneet. Laivue liitettiin HMS Oceanille.

Korean sota

825 laivueen Firefly

Laivue palveli Korean sodassa, jonka aikana se palkittiin 1952 Boyd Trophylla yhdessä 802 laivueen kanssa. Laivue oli tehnyt yhden päivän aikana 123 lentosuoritusta, ampunut 6 000 rakettia ja pudottanut 4 000 pommia rynnäkkötehtävissä. Vuonna 1954 laivue oli sijoitettuna Malesiaan, jossa se lakkautettiin.

Laivue perustettiin uudelleen 4. heinäkuuta 1955 RNAS Culdrosessa kalustonaan Fairey Gannetit.

Laivue perustettiin uudelleen 16. elokuuta 1960 RNAS Culdrosessa kalustonaan Whirlwind HAS.7 -helikopterit. Laivue sijoitettiin Lähi-itään 1961 Irakin ja Kuwaitin kriisin aikana, minkä jälkeen pääosa sen kalustosta siirrettiin 824 laivueelle. Laivue palasi Englantiin HMS Victoriousilla. Laivue otti vuoden 1961 lopulla osaa Mombasan tulvan uhrien pelastamiseksi. Laivue lakkautettiin 2. huhtikuuta 1962.

Falklandin sodan syttyminen johti laivueen uudelleenperustamiseen 3. toukokuuta 1982 kalustonaan Westland Sea King HAS.2/2A -helikopterit. Helikopterit siirrettiin laivueelle pääosin 706 laivueesta ja loput varastoista. Laivue kahdeksine helikoptereineen purjehti 12. toukokuuta Falklandille RFA Atlantic Causewayllä. Laivueen loput kaksi helikopteria aloittivat matkansa seuraavana päivänä RMS Queen Elizabeth2:lla. Laivue toimi etummaisista tukikohdista sekä Port San Carloksesta, kunnes se palasi heinäkuun lopulla Englantiin. Laivue lakkautettiin 17. syyskuuta 1982 RNAS Culdrosessa.

• Finnis, Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
• Jackson, A. J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
• Kay, Anthony L. & Smith J. R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
• Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
• Sturtivant, Ray & Cronin, Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)
• Taylor, H. A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
• Wragg, David: Fleet Air Arm Handbook 1939–1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ison-Britannian laivaston ilmavoimat Wikimedia Commonsissa