3. erillinen viestikomppania

3. erillinen viestikomppania (virallisesti aikanaan kirjoitettuna 3. Erillinen Viestikomppania, 3. ErVK/SavPr) perustettiin 1961 Kouvolaan viestijoukkojen varusmieskoulutusta tarjoavaksi erilliseksi viestikomppaniaksi. Se aloitti sotilasopetuksensa II/61-saapumiserästä. Tuolloin joka vuosi oli kolme saapumiserää.

Se siirrettiin uudelleenjärjestelyjen yhteydessä 1979 Karkialammen varuskuntaan Mikkelin [1] , jossa se vielä 1980-luvulla tarjosi radio-, sanomaliikenne ja puhelinkoulutusta saavuttaen viestijoukkojen kärkisijoja vuosittaisten viestisotaharjoitusten koulutustarkastuksissa.

Viestialan opetusta tarjottiin puhelin-, sanomaliikenne- ja radiokoulutuksena. Puhelinalan koulutuksen päämääränä oli prikaatin- ja armeijakuntatason viestitoiminnassa käytettyjen GAz-kuorma-autojen lavoille kiinteästä asennettujen TDE 4-kenttälinkkiasemien perustaminen, ylläpitäminen ja siirtäminen. Komppanian kirjavahvuus saattoi olla miltei 190. Kun toimintaa ryhdyttiin supistamaan, lakkautettiin ensimmäisenä sähkötyskoulutus.

Ennen sähkötyskoulutuksen lakkauttamista palvelukseen tulevat varusmiehet peruskoulutuskaudella jaettiin kahteen ryhmään sähkötyskokeen perusteella. Heikoimmin menestyneet jatkoivat puhelinpuolella ja paremmin menestyneet radiopuolella. Saapumiserän koko vahvuus saattoi olla miltei 90 alokasta. Radiopuolella palvelevat jakautuivat sähkötysopetuksen jatkuttua kahteen ryhmään. Ne, joiden sähkötysnopeus kehittyi hitaasti, jatkoivat viestiliikennejoukkueessa. Näin ollen joukko jakautui puhelin-, viestiliikenne- ja radiomiehiin.

Puhelinmiesten koulutus alkoi parikaapeli- ja keskuskoulutuksella ja jatkui sen jälkeen linkkikoulutuksella. Osa puhelinmiehistä komennettiin varuskuntien puhelinkeskusten hoitajiksi Kaakkois-Suomen sotilasläänissä jopa Lappeenrannan varuskuntaan saakka. Osa puhelinmiehistä jäi asentaja-aliupseerikoulutuksen perusteella muihin varuskuntiin. Palvelusajan lopulla kahdeksasta yhteentoista kuukauteen linkkiradioilla palvelevilla viestimiehillä, noin 3/4:lla, saattoi olla suoritettuna puhelinmiehen ensimmäisen luokan aselajitutkinto. Linkkikalustona oli 15-kanavainen armeijakuntalinkki GAz:n kuorma-autoalustalla. Sanomaliikennemiesten kalusto liittyi salakirjoittamiseen, salakirjoituksen purkamiseen sekä akustisella modeemilla liikennöintiin Teleminkrypt-laitteistolla, joka oli sanomalaitteen englantilainen edeltäjä Suomen puolustusvoimissa. Radiomiesten kalustossa keskeisellä sijalla oli sähkötysradio.

Kesällä 1984 viestitarkastaja arvioi 3. erillisen viestikomppanian Suomen parhaaksi viestiyksiköksi koulutustuloksiltaan ja kesällä 1985 toiseksi parhaaksi Panssariprikaatin viestikomppanian jälkeen. Arvioon vaikutti mm. kaapelinvedon epäonnistuminen määräajassa yhdeltä osuudeltaan.

Kun Savon Prikaatia, jolle komppania oli hallinnollisesti alistettu, ryhdyttiin tyhjentämään, siirrettiin komppania toiminnot Keski-Suomen Viestipataljoonalle 1997, joka puolestaan siirrettiin 1. heinäkuuta 1998 Karjalan Prikaatin osaksi sekä nimettiin Itä-Suomen Viestipataljoonaksi.

3. erillinen viestikomppania sijaitsi Savon Prikaatin portin vasemmalla puolella ollen ensimmäisenä rakennuksena.

Sotilasperinnettä

Komppanialla oli oma viestiristi. [2] Komppaniassa jaettiin sen sijasta myös Savon Prikaatin Porrassalmen ristiä, jonka sai yksi upseerikokelas, yksi varusmiesaliupseeri ja yksi miehistöön kuuluva varusmiesten äänestyksen perusteella.

Päälliköt
Karkialampi Mikkelissä
Kasarminmäki Kouvolassa
  • Simo Melanen, majuri

Lähteet
Suomen puolustusvoimien rauhanajan viestijoukot toisen maailmansodan jälkeen

1. Erillinen Viestikomppania (1952 Riihimäki, 1953 Oulu) | 2. Erillinen Viestikomppania (1952 Riihimäki, 1961 4. Erillinen Viestikomppania Riihimäki) | 2. Erillinen Viestikomppania (uusi) (1961 Riihimäki, 1963–1994 Turku) | 3. Erillinen Viestikomppania (1961 Kouvola, 1979–1997 Mikkeli) | 4. Erillinen Viestikomppania (Hämeenlinna, 1976 Keuruu Keski-Suomen Viestipataljoona) | 5. Erillinen Viestikomppania (Keuruu, 1976 Keski-Suomen Viestipataljoona) | Etelä-Suomen Viestipataljoona (1985 Riihimäki) | Ilmavoimien Viestipataljoona | Itä-Suomen Viestipataljoona (1988) Valkeala, 1976–1988 Keski-Suomen Viestipataljoona) | Keski-Suomen Viestipataljoona (1976 Keuruu, 1998 Valkeala Itä-Suomen Viestipataljoona | Panssariprikaatin Viestikomppania (1967 Hämeenlinna) | Panssariprikaatin Viestipataljoona (1988 Hämeenlinna) | Pohjois-Suomen Viestipataljoona (1989 Oulu, Kajaani)| Reserviupseerikoulun viestikomppania (Hamina) | Sähköteknillinen koulu (1948, Riihimäki) | Viesti- ja Sähkötekninen Koulu (2003, Riihimäki, Viestikoulu, 2009 Riihimäki), | Viestikoulu (1976, Riihimäki) | Viestirykmentti

  1. Mikkeli.fi (Arkistoitu – Internet Archive) Mikkeli sotilaallisen hallinnon keskuksena itsenäisyytemme rauhan aikana
  2. http://users.tkk.fi/jpkontio/joristit/joristit.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. http://kaakkois-suomenviestikilta.fi/Toimintaa%20ja%20tapahtumia%20vuosien%20varrelta.pdf
  4. Kaakkois-Suomen Viestikilta ry sivu 5/14
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.