2-metyylipropeeni

2-metyylipropeeni, isobuteeni, isobutyleeni on eräs buteenin (C4H8) kuudesta isomeeristä. 2-metyylipropeenin moolimassa on 56,1 g/mol, sulamispiste −140,3 °C, kiehumispiste −6,9 °C, tiheys 0,59 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste −76,1 °C, itsesyttymislämpötila 465 °C ja CAS-numero 115-11-7.

2-metyylipropeeni
Tunnisteet
CAS-numero 115-11-7
SMILES CC(=C)C
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C4H8
Moolimassa 56,1 g/mol
Tiheys 0.59 g/cm³
Sulamispiste –140,3 °C
Kiehumispiste –6,9 °C

[1]

2-metyylibuteenin isomeeriset muodot ovat 1-buteeni (n-buteeni), cis-2-buteeni, trans-2-buteeni, syklobutaani ja metyylisyklopropaani.

2-metyylipropeenia esiintyy yhdessä muiden buteenien kanssa krakkauksen yhteydessä muodostuvassa kaasuseoksessa.[2] 2-metyylipropeenin erottaminen 1-buteenista tislaamalla ei onnistu, joten näiden erottamiseen joudutaan käyttämään liuotinuuttoa. Yksi tapa on reaktio rikkihapon kanssa, jossa muodostuu t-butanolia ja reaktio tapahtuu yli 1 000 kertaa nopeammin kuin muille buteenin isomeereille. 2-metyylipropeenia valmistetaan myös dehydraamalla isobutaania.[3][4]

2-metyylipropeenia käytetään useiden eri yhdisteiden valmistuksessa. Siitä tuotetaan muun muassa tert-butanolia, di- ja tri-isobuteenia, metyyli-tert-butyylieetteriä, tert-butyyliamiinia, tri-isobutyylialumiinia ja di-isobutyylialumiinihydridiä, tert-butyylifenolia, tert-butyylihydroksitolueenia, pivaliinihappoa, metyyliallyylikloridia ja polyisobuteenia.[2][3][4]

Lähteet
  1. 2-Metyylipropeeni (isobuteeni) Käyttöturvallisuustiedote. 29.9.2017. Sigma-Aldrich (Merck). Viitattu 10.3.2018. (suomeksi)
  2. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 24. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Narasimhan Calamur, Martin E. Carrera & Richard A. Wilsak: Butylenes, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 08.08.2013
  4. Fritz Obenaus, Wilhelm Droste & Joachim Neumeister: Butenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 08.08.2013

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.