2,4-dikloorifenoli

2,4-dikloorifenoli on palava orgaaninen yhdiste, joka normaaliolosuhteissa esiintyy olomuodoltaan värittöminä kiteinä, joilla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C6H4Cl2O. 2,4-dikloorifenolista käytetään myös nimiä 2,4-DCP, 2,4-dikloorihydroksibentseeni tai 1-hydroksi-2,4-diklooribentseeni.

2,4-dikloorifenoli
Tunnisteet
CAS-numero 120-83-2
IUPAC-nimi 1-hydroksi-2,4-diklooribentseeni
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C6H4Cl2O
Moolimassa 163,0 g/mol
Ulkomuoto värittömiä kiteitä
Tiheys 1,4 g/cm³
Sulamispiste 45,0 °C (318 K)
Kiehumispiste 210,0 °C (483 K)
Liukoisuus veteen 0,45 g/100 ml (20 °C)

Myrkyllinen Syövyttävä Ympäristölle vaarallinen[1]

2,4-dikloorifenolin moolimassa on 163,0 g/mol, sulamispiste 45,0 °C, kiehumispiste 210,0 °C, suhteellinen tiheys 1,4 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 113 °C (c.c.), itsesyttymislämpötila 500 °C ja CAS-numero 120-83-2. Aine liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,45 g/100ml. Lyhytaikainenkin altisuminen aineelle voi syövyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Aine on myös syövyttävää nieltynä. Höyryjen hengittäminen voi aiheuttaa keuhkopöhön. 2,4-dikloorifenoli on myrkyllistä vesieliöille.

Valmistus ja käyttö

2,4-dikloorifenolia valmistetaan klooraamalla joko fenolia, 2-kloorifenolia tai 4-kloorifenolia. Klooraavana reagenssina käytetään joko klooria tai sulfuryylikloridia ja katalyyttinä alumiinikloridia. Reaktion jälkeen tuote puhdistetaan tislaamalla ja kiteyttämällä. 2,4-dikloorifenolia käytetään rikkaruohomyrkkyjen, kuten 2,4-dikloorifenoksietikkahapon ja diklorpropin (2-(2,4-dikloorifenoksi)propaanihappo), valmistuksessa.[2][3]

Katso myös
  • 2,3-dikloorifenoli
  • 2,5-dikloorifenoli
  • 2,6-dikloorifenoli
  • 3,4-dikloorifenoli
  • 3,5-dikloorifenoli

Lähteet
  1. 2,4-Dikloorifenoli Käyttöturvallisuustiedote. 21.5.2015. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 4.9.2018.
  2. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 199. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Jean-Roger Desmurs & Serge Ratton: Chlorophenols, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 20.04.2013

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.