1Q84

Murakami kirjoitti romaania neljä vuotta ennen kuin keksi kirjalle alun ja otsikon. Otsikko on japaniksi sanaleikki vuoden 1984 lausumisesta, mikä viittaa George Orwellin teokseen Vuonna 1984. Q-kirjain ja japanilainen numero 9 (translitteroidaan tavallisesti "kyū") ovat homofoneja, joita käytetään usein japanilaisissa sanaleikeissä.

Ennen teoksen julkaisua Murakami ei paljastanut romaanista mitään, koska paljastukset olivat vähentäneet hänen aiemmin julkaistujen kirjojensa uutuudenviehätystä. 1Q84 sai tästä huolimatta merkittävästi ennakkotilauksia.

Kuten monien muiden Murakamin teosten kohdalla, yhdellä klassisen musiikin teoksella on erityinen rooli tarinassa, tässä tapauksessa Leoš Janáčekin Sinfoniettalla.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Tokioon, kuvitteelliseen vuoteen 1984. Osa 1 sijoittuu huhti- ja kesäkuun välille, osa 2 heinä- ja syyskuun välille ja osa 3 loka- ja joulukuun välille.

Romaani alkaa sillä, että Aomame ottaa taksin Tokiosta kulkeakseen työkeikalle. Hän huomaa Janačekin Sinfoniettan soivan radiossa. Kun taksi jumittuu liikenneruuhkaan kuljettaja ehdottaa, että Aomame kiipeää hätäuloskäynnin yli ehtiäkseen tärkeään kokoukseensa, mutta varoittaa, että tämä saattaa muuttaa todellisuuden luonnetta. Aomame pääsee hotellille Shibuyassa, missä hän esiintyy työntekijänä tappaakseen vieraan. Hän suorittaa murhan työkalulla, joka ei jätä melkein mitään jälkeä uhriin, mikä johtaa tutkijat päättelemään uhrin kuolleen luonnollisen kuoleman sydänkohtauksen seurauksena.

Aomame alkaa kokea outoja asioita, huomaten maailmasta uusia yksityiskohtia, jotka ovat hienoisesti erilaisia. Hän esimerkiksi huomaa, että Tokion poliiseilla on semiautomaattiset pistoolit ja hän muistaa heidän aina kantaneen revolvereita. Aomame tarkistaa muistikuvansa tutkimalla suurimpien sanomalehtien arkistoja ja huomaa useita hiljattaisia suuria uutisjuttuja, joita hän ei muista. Eräs näistä tarinoista koskee ekstremistien joukkoa, jotka joutuivat piiritystilanteeseen poliisin kanssa Yamanashin prefektuurin vuorilla. Lukiessaan näitä artikkeleja hän päättelee elävänsä vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jota hän kutsuu nimellä "1Q84" ja epäilee kaiken alkaneen siitä, kun hän kuuli Sinfoniettan soivan taksin radiossa.

Henkilöhahmo Tengo esitellään. Tengon julkaisutoimittaja ja mentori Komatsu pyytää häntä kirjoittamaan uudelleen taitamattomasti kirjoitetun, mutta muutoin lupaavan käsikirjoituksen, joka oli ollut mukana kirjoituskilpailussa. Komatsu haluaa lähettää romaanin arvovaltaiselle kustantamolle ja edustaa sen kirjoittajaa uutena kirjallisuuden nerona. Tengolla on varauksensa toisen kirjailijan teoksen uudelleen kirjoittamisesta, etenkin kun kyseessä on yläastelaisen kirjoitus. Hän suostuu tekemään työn vain jos hän saa tavata alkuperäisen kirjoittajan, jolla on kummallinen taiteilijanimi "Fuka-Eri". Tengo pyytää lupaa, mutta Fuka-Eri käskee Tengon tehdä käsikirjoituksella mitä haluaa.

Pian käy selväksi, että Fuka-Eri, jolla on lukihäiriö, ei kirjoittanut käsikirjoitusta itse eikä lähettänyt sitä kilpailuun itse. Tengon vaivaantuneisuus projektin kanssa syvenee, kun hän saa tietää, että mukana on muita ihmisiä. Fuka-Eri vie Tengon tapaamaan nykyistä huoltajaansa, miestä, jonka nimi on professori Ebisuno-sensei (戎野先生) tai Fuka-Erille yksinkertaisesti "Sensei". Tengo saa tietää, että Fuka-Erin vanhemmat olivat "Takashimaksi" (タカシマ) kutsutun kommuunin jäseniä. Hänen isänsä Tamotsu Fukada (深田保) oli Ebisunon ystävä ja kollega, mutta he eivät olleet samaa mieltä asiasta. Fukada ajatteli Takashiman olevan utopia; Ebisuno kuvaili kommuunia paikkana, jossa ihmisistä tuli ajatuksettomia robotteja. Fuka-Eri, jolle Ebisuno-sensei antoi lempinimen "Eri" (エリ), oli siihen aikaan vasta pieni lapsi.

Vuonna 1974 Fukada ja 30 jäsentä perustivat uuden kommuunin, jota kutsuttiin nimellä "Sakigake" (さきがけ). Kommuunin nuoret jäsenet tekivät ahkerasti töitä Fukadan alaisuudessa, mutta myöhemmin eripuraisuudet jakoivat kommuunin kahtia. Radikaali puoli perusti uuden kommuunin "Akebono" (あけぼの), joka joutui lopulta tulitaisteluun poliisin kanssa lähellä Motosu-järveä (本栖湖) Yamanashin prefektuurissa. Eräänä päivänä Fuka-Eri ilmestyi Ebisuno-sensein ovelle. Hän ei puhu eikä selitä mitä hänelle tapahtui. Kun Ebisuno yrittää ottaa yhteyttä Fukadaan Sagikakessa, hänelle kerrotaan, ettei Fukada ole tavoitettavissa. Siten Ebisunosta tulee Fuka-Erin huoltaja ja 1Q84n nykyhetkessä he eivät ole kuulleet Fuka-Erin vanhemmista seitsemään vuoteen, mikä saa Ebisunon pelkäämään pahinta.

Asuessaan Ebisunon kanssa Fuka-Eri kirjoitti tarinansa, Ilmakotelon ((空気さなぎ). Koska hän ei itse kykene kirjoittamaan, hän kertoo tarinansa Azamille (アザミ), Ebisunon omalle tyttärelle. Fuka-Erin tarina kertoo tytön elämästä kommuunissa, jossa hän tapasi joukon mystisiä olentoja, joihin Fuka-Eri viittaa "pikkuväkenä" (リトル・ピープル). Ajan myötä Tengo alkaa epäillä Fuka-Erin romaanissa kuvailtujen mystisten tapahtumien oikeasti tapahtuneen.

Sillä aikaa Aomame toipuu psykologisesti tehtävästään tappaa hotellivieras. Paljastuu, että hänellä on henkilökohtainen ja ammatillinen suhde vanhempaan varakkaaseen naiseen, johon viitataan "Leskirouvana" (女主人). Ajoittain Leskirouva pyytää Aomamea tappamaan miehiä, jotka ovat häijysti pahoinpidelleet naisia, ja käy selväksi, että sekä Aomamella että Leskirouvalla on oma henkilökohtainen menneisyys, joka antaa tulta heidän teoilleen. He näkevät järjestäytyneet murhansa eräänä tapana taistella vakavaa perheväkivaltaa vastaan.

Aomame tapaa olla seksuaalisesti kevytkenkäinen; viimeisimmän tapponsa jälkeen hän purkaa stressiä käymällä sinkkubaareissa ja harrastamalla irtosuhteita vanhempien miesten kanssa. Näiden huvien aikana hän tapaa Ayumin, naispoliisin, joka niin ikään harrastaa seksiä purkaakseen stressiä. He yhdistävät voimansa, mikä toimii hyvin. Aomamen läheinen ystävyyssuhde Ayumin kanssa saa hänet muistamaan aikaisemman ystävänsä, joka oli perheväkivallan uhri ja joka teki itsemurhan sen takia. Aomame ja Ayumi pysyvät ystävinä, kunnes eräänä päivänä Aomame lukee lehdestä, että Ayumi on hirtetty kuoliaaksi hotellissa.

Leskirouva esittelee Aomamen 10-vuotiaalle tytölle nimeltä Tsubasa. Tsubasa ja hänen vanhempansa ovat olleet osallisina Sakigakessa. Kultin johtaja, josta käytetään vain nimeä "Johtaja", on pakonomaisesti pahoinpidellyt Tsubasaa. Tsubasan nukkuessa Leskirouvan omistamassa turvakodissa, Fuka-Erin romaanissa mainitut "Pikkuväkiset" ilmestyvät Tsubasan suusta ja muodostavat kotelon, joka kostuu ilmasta vedetyistä säikeistä. Leskirouva menetti oman tyttärensä perheväkivallan seurauksena ja haluaa nyt adoptoida Tsubasan. Tsubasa kuitenkin katoaa turvakodista eikä koskaan palaa.

Leskirouva tutkii Sakigakea ja saa todisteita laaja-alaisesta pahoinpitelystä. Tsubasan lisäksi muita esipuberteettisia tyttöjä on käytettyä seksuaalisesti hyväksi. Leskirouva pyytää Aomamea murhaamaan Sakigaken uskonnollisen johtajan, Johtajan, jonka kerrotaan olleen kyseinen pahoinpitelijä. Aomame tapaa Johtajan, joka onkin fyysisesti valtava ihminen, jolla on lihasongelmia. Hän paljastaa olevansa Fuka-Erin isä ja että hänellä on erikoisvoimia, kuten telekineesi. Hän on myös se, joka Sakigakessa kuulee uskonnollisten äänten puhuvan hänelle. Johtaja, tietäen, että Aomame on lähetetty tappamaan hänet, tekee lopulta sopimuksen: Aomame tappaisi hänet ja hän suojelisi Tengoa vahingolta. Keskusteltuaan pitkään Johtajan kanssa Aomame lopulta tappaa hänet ja piilottautuu ennalta sovittuun paikkaan, jonka Leskirouva ja Tamaru, hänen henkivartijansa, ovat järjestäneet.

Aomamen ja Tengon rinnakkaiset maailmat alkavat lähentyä yhä enemmän. Sakigaken palkkaama yksityisetsivä Ushikawa seuraa Tengoa saadakseen tietoa Ilmakotelosta. Johtajan murhan jälkeen Sakigawa on myös määrännyt Ushikawan selvittämään Aomamen olinpaikan. Aomame oli sopinut terapeuttisen hieronnan Johtajan kanssa vain tappaakseen tämän sen aikana. Romaani alkaa seurata Ushikawaa osassa 3. Hän oli aiemmin asianajaja, joka sai hyvän elannon edustamalla ammattirikollisia. Hän joutui ongelmiin lain kanssa ja joutui jättämään uransa. Hänen vaimonsa ja hänen kaksi lastaan jättivät hänet, ja siitä lähtien hän on ollut etsivä. Hän on ruma olento, joka inhottaa kaikkia, mutta hän on älykäs ja kykenee kokoamaan faktoja sekä käyttämään logiikkaa ja deduktiivista päättelyä.

Ushikawa keskittyy Tengoon, Aomameen ja Leskirouvaan tutkimuksensa epäiltyinä. Koska Leskirouvan taloa vartioidaan hyvin ja koska Aomame on kadonnut ilman johtolankaa, Ushikawa päättää väijyä Tengon asuntoa nähdäkseen, jos hän saisi jotain tietoa liittyen Aomameen. Hän vuokraa huoneen Tengon talosta ja asettaa kameran ottaakseen kuvia asukkaista. Hän todistaa Fuka-Erin, joka on piilotellut Tengon asunnolla, tulevan ja menevän. Fuka-Eri näyttää tiedostavan Ushikawan. Hän jättää Tengolle lapun ja lähtee. Myöhemmin Ushikawa näkee Tengon palaavan kotiin vierailtuaan kuolevan isänsä luona. Lopulta Ushikawa huomaa Aomamen lähtevän talolta, kun tämä itse oli seurannut Ushikawaa löytääkseen Tengon.

Ennen kuin Ushikawa ehtii raportoida Aomamesta Sakigakelle, Tamaru livahtaa Ushikawan asuntoon, kun tämä nukkuu ja tiedustelee etsivältä mitä hän tietää Tengosta ja Aomamesta. Tamaru saa tietää, että Ushikawa tietää liikaa ja on riskinä Aomamen, Leskirouvan ja itsensä turvallisuudelle. Tamaru päätyy tappamaan Ushikawan jättämättä jälkiä tekotavasta. Tamaru soittaa Ushikawan yhteyshenkilölle Sakigakessa, jotta he voisivat poistaa etsivän ruumiin asunnosta.

Aomame ja Tengo löytävät lopulta toisensa Ushikawan tutkinnan kautta ja Tamarun avulla. He olivat lapsuudessa luokkatovereita vaikkakaan heillä ei ollut luokkahuoneen ulkopuolella yhtäkään hetkeä etteikö Aomame olisi tiukasti puristanut Tengon kättä, kun lähettyvillä ei ollut muita lapsia. Se hetki merkitsi käännekohtaa sekä Aomamen että Tengon elämässä ja he löysivät uudelleen perustavanlaatuisen rakkauden vaikka aikaa oli kulunut. Aomame ja Tengo tapasivat uudelleen 20 vuoden jälkeen, Ushikawan ja Sakigaken jahdattua heitä molempia. He onnistuvat pääsemään pois "1Q84":n oudosta maailmasta, jolla on kaksi näkyvää kuuta, todellisuuteen, jonka he olettavat olevan heidän alkuperäinen maailmansa vaikka on pieniä merkkejä siitä, ettei se ole. Romaani loppuu siihen, että he seisovat hotellihuoneessa katsoen käsi kädessä taivaan yhtä kirkasta kuuta.

• 1Q84: Osat 1 ja 2. (1Q84, 2009.) Suomentanut Aleksi Milonoff. Keltainen kirjasto 444. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7109-4.
• 1Q84: Osa 3. (1Q84, 2010.) Suomentanut Aleksi Milonoff. Keltainen kirjasto. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7324-1.