Halleyn komeetta
Halleyn komeetta (1P/Halley) on tunnetuin ihmisen nimeämistä komeetoista. Se on nimetty englantilaisen astronomin ja matemaatikon Edmond Halleyn mukaan, joka 1700-luvun alussa ennusti komeetan ilmaantuvan uudelleen vuonna 1758. Komeetta on perihelinsä aikana helposti nähtävissä paljaalla silmällä.[2]
| 1P/Halley | |
|---|---|
 Halleyn komeetta vuonna 1986. |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjä | Ei tiedossa, mutta Edmond Halley laski komeetan radan. Ensimmäinen kirjallinen havainto Nikeforos Gregoraalta 1300-luvulta. |
| Löytöpäivä | Esihistoriallinen |
| Kiertorata | |
| Apheli | 35,1 AU[1] |
| Periheli | 0,586 AU[1] |
| Isoakselin puolikas | 17,8 AU[1] |
| Eksentrisyys | 0,967 |
| Kiertoaika | 75,3 a[1] |
| Inklinaatio | 162,3° |
| Edellinen periheli | 9. helmikuuta 1986 |
| Seuraava periheli | 28. heinäkuuta 2061 |
Halleyn komeetta kiertää Aurinkoa kiertoradalla, jonka kiertoaika on noin 76 vuotta. Sen viimeisimmät perihelit, eli komeetan radan aurinkoa lähimmät pisteet, toteutuivat vuosina 1910 ja 1986.[1] Silloin komeettaa tutkittiin luotaimilla (Giotto, Suisei ja Vega), jotka saivat lähikuvia ytimestä. Seuraavan kerran komeetta tulee näkyville vuonna 2061.[3]
Komeetan aiheuttamia meteoriparvia ovat Orionidit lokakuussa ja Eta-akvaridit toukokuussa.
Perihelit
Halleyn komeetan edelliset perihelit ovat tapahtuneet seuraavina vuosina (mukana myös perihelien tunnukset):[1]
|
|
|
Vuoden 530 komeetan vaikutukset
Erään teorian mukaan vuoden 530 ohituksen aikana komeetta on käynyt todennäköisesti poikkeuksellisen lähellä Aurinkoa ja siitä on irronnut osia. Komeetan osien arvellaan syöksyneen Maahan vuosina 536–538. Tapahtuman aiheuttaman pölypilven epäillään aiheuttaneen poikkeuksellisen rajun 10 vuoden ilmastonmuutoksen vuodesta 536 alkaen.[4]
Vuoden 1986 jälkeen
Komeetasta lähti 12. helmikuuta 1991 kaasunpurkaus, joka kesti useita kuukausia. Tällöin komeetta oli 14,4 AU:n etäisyydellä Auringosta. Purkaus teki pölypilven, jonka läpimitta oli 300 000 km.[5] Purkauksen arvioidaan alkaneen 1990 joulukuussa, jolloin komeetan kirkkaus kohosi magnitudista 24,3 magnitudiin 18,9.[6] Halleyta havainnoitiin 2003 kolmella VLT:n teleskoopilla Chilestä, jolloin Halleyn magnitudi oli 28,2. Teleskoopeilla havainnoitiin Halleyta, koska se on kaukaisin ja himmein koskaan havainnoitu, tarkoituksena saada vahvistus havainnointimenetelmälle, jolla voisi löytää erittäin himmeitä transneptunisia kohteita.[7] Astronomit voivat nyt tarkkailla komeettaa missä tahansa radan kohdassa.[7]
Halleyn komeetan seuraavan perihelin on laskettu tapahtuvan vuonna 2061,[3] jolloin sen odotetaan olevan edellistä vierailua paremmassa kohdassa Maahan nähden ollen samalla puolen Aurinkoa kuin Maa.[8] Silloin sen kirkkauden odotetaan olevan −0,3, verrattuna vaatimattomaan +2,1 vuonna 1986.[9] Vuonna 2134 Halleyn odotetaan ohittavan Maan 0,09 au:n (13 000 000 km) etäisyydeltä ollen tällöin −2,0 magnitudia.[9]
Lähteet
- JPL-tietokanta: 1P/Halley 29.8.2003. Nasa. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
- Delehanty, Marc: Comets, awesome celestial objects AstronomyToday. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
- Yeomans, Donald: Horizon Online Ephemeris System California Institute of Technology. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
- Janne Luotola: Miksi vuoden 536 talvi kestikin 10 vuotta? Tekniikka & Talous. 21.1.2014. Arkistoitu 25.1.2014. Viitattu 22.1.2014.
- J. C. Brandt: McGraw−Hill AccessScience: Halley's Comet McGraw-Hill. Arkistoitu 6 tammikuu 2009. Viitattu 27 November 2009.
- D. Prialnik and A. Bar-Nun (1992). "Crystallization of amorphous ice as the cause of Comet P/Halley's outburst at 14 AU". Astronomy and Astrophysics 258 (2): L9–L12. Bibcode: 1992A&A...258L...9P.
- New Image of Comet Halley in the Cold 1 September 2003. European Southern Observatory. Arkistoitu 27 elokuu 2009. Viitattu 22 February 2009.
- D. K. Yeomans, J. Rahe and R. S. Freitag (1986). "The History of Comet Halley". Journal of the Royal Astronomical Society of Canada 80. Bibcode: 1986JRASC..80...62Y.
- S. Odenwald: When will Halley's Comet return? NASA. Viitattu 29 November 2009.
Kirjallisuutta
- Kari Kaila, Heikki Oja, Mauri Valtonen, Tapio Korhonen: Komeetat. Ursan julkaisuja 22. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1983. ISBN 951-9269-22-3.
| Edeltäjä: - |
Luettelo komeetoista | Seuraaja: 2P/Encke |