1900-luku

Pääartikkeli: Imperialismi

Eurooppalaiset siirtomaavallat hallitsivat 1900-luvun alussa 85 % maailmasta: lisäksi Yhdysvallat ja Japani liittyivät joukkoon merentakaisilla omistuksillaan, ja Kiinakin hallitsi oman ydinalueensa reunoilla monia alueita, joiden väestö ei ollut han-kiinalaista.

1900-luvun alussa eurooppalaiset suurvallat hallitsivat lähes koko maailmaa. Merkittävimmät näistä siirtomaavalloista olivat Britannia, Ranska, Saksa, Itävalta-Unkari ja Venäjä, jotka olivat kilpailijoita niin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin poliittisestikin. Vuonna 1914 eurooppalaisten hallussa oli 85 % maapallosta. Imperialistista ulkopolitiikkaa perusteltiin näkemyksellä, jonka mukaan siirtomaiden alistettu väestö olisi jotenkin eurooppalaisia alempiarvoista.[1]

Yhdysvallat oli laajentunut joukosta brittiläisiä siirtokuntia 1800-luvun mittaan koko Pohjois-Amerikan levyiseksi; voitokkaat sodat ennen vahvaa Meksikoa vastaan ja uudisasutuksen leviäminen länteen olivat tehneet siitä mantereen kiistattoman valtiaan,[2] joka alkoi itsekin hankkia siirtomaita ja laajentaa vaikutuspiiriään. Vuoteen 1902 mennessä Yhdysvallat oli lyönyt Espanjan aiemmin laajan siirtomaaimperiumin ja ottanut sen alusmaat haltuunsa nousten merkittävimpien imperialististen valtojen joukkoon.[3]

Japani oli Meiji-restauraation myötä modernisoinut nopeasti itsensä vaikka säilyttikin oman kulttuurinsa. Näin Japani vältti monen muun Aasian maan kohtalon eikä joutunut länsimaiden siirtomaaksi. Sen sijaan se itse laajeni suurvallaksi miehittäen vuoteen 1910 mennessä Korean ja Formosan eli Taiwanin.[4]

Muista siirtomaavalloista poiketen Venäjä ei hankkinut itselleen alueita merten takaa vaan laajeni maateitse itään, Keski-Aasiaan turkkilaisten heimojen alueelle[5] ja lopulta aina kaukoitään Tyynenmeren rannoille asti. Samoin Itävalta-Unkari oli laajentunut Balkanille, ja siihen kuuluneet olivat kaikki Euroopassa. Siten valtakunnan maa-alue oli näennäisen yhtenäinen, mutta sen alaisuudessa asui useita kansallisuuksia, ja niiden väliset ristiriidat tekivät etnisesti kirjavasta Balkanista epävakaan.[1]

Kiina joutui 1800-luvun myötä yhä enemmän alistetuksi läntisille siirtomaavalloille. Keisarinna Cixin johdolla Kiina yritti vuonna 1900 pyristäytyä eroon ulkomaalaisista, mutta tämä niin sanottu boksarikapina päättyi kiinalaisten kannalta epäonnisesti. Qing-dynastia kaatui vuonna 1911, minkä seurauksena Kiina julistettiin tasavallaksi ensimmäistä kertaa historiansa aikana.[6]

Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota

Sodan osapuolet Euroopassa.

  ympärysvallat

  keskusvallat

  puolueettomat

Eurooppa ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1923.

Ensimmäinen maailmansota oli vuosina 1914–1918 käyty maailmanlaajuinen sota, jonka tapahtumat kuitenkin keskittyivät enimmäkseen Euroopassa käytyihin taisteluihin. Sodan osapuolet jaetaan kahteen ryhmään: keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin. Keskusvaltoihin kuuluivat Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta, jälkimmäisen ryhmän tärkeimmät osallistujat taas olivat Britannia, Venäjä, Ranska ja Yhdysvallat.

Ensimmäinen maailmansota oli laajin siihen mennessä käyty sota. Aiempiin sotiin verrattuna se oli ollut myös paljon intensiivisempi, sillä taisteluja oli 1914–1918 käyty lähes taukoamatta. Sodan aikana mobilisoitiin yhteensä 65 miljoonaa sotilasta. Kuolleita oli yhteensä 8 miljoonaa ja haavoittuneita 21 miljoonaa. Lisäksi 6,6 miljoonaa siviiliä kuoli.[7]

Ensimmäinen maailmansota oli myös historiallisesti erittäin merkittävä: Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarihuoneet kaatuivat, uusia valtioita syntyi ja sodan rauhansopimuksen katsotaan historiankirjoituksessa olevan yhtenä osatekijänä toisen maailmansodan synnylle. Myös läntiset ympärysvallat Britannia ja Ranska olivat kärsineet sodasta pahoin, ja niiden talous oli köyhtynyt merkittävästi. Yhdysvallat sen sijaan aloitti nousun maailmanlaajuiseksi suurvallaksi. Samoin Japani oli noussut ja havitteli laajentumista Tyynellämerellä.[8]

Pääartikkeli: Sotien välinen aika

Sodan jälkeen voittajavaltiot yrittivät ratkaista niitä ongelmia, jotka sen olivat aiheuttaneet. Ympärysvalloilla oli kuitenkin myös monia vaatimuksia, joilla he tavoittelivat korvausta sodasta. Rauhansopimukset synnyttivätkin ratkaisujen lisäksi myös joukon uusia ongelmia, jotka aikanaan johtivat toiseen maailmansotaan. Sotaan mahdollisesti johtavien ongelmien ratkaisemiseksi jatkossa perustettiin Kansainliitto vuonna 1920, mutta sen toimivalta osoittautui käytännössä vähäiseksi ja monet suurvalta-jäsenvaltiot haluttomiksi noudattaa sen periaatteita.[8]

Maailmansodan aikana alkanutta Venäjän sisällissotaa käytiin vuoteen 1922 saakka. Sodan päätteeksi muodostettiin uusi suurvalta Neuvostoliitto.

1930-luvun suuri lama aiheutti maailmanlaajuisen taloustaantuman. Lamasta seurasi ennennäkemättömän laajaa työttömyyttä, mikä johti myös poliittisiin levottomuuksiin. 1930-luvulla useat Euroopan maat muuttuivat diktatuureiksi.

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Eurooppa ajautui toiseen suursotaan vuosina 1939–1945. Toisen maailmansodan pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet. Kansallissosialistisen Saksan laajentumispyrkimyksistä alkanut sota vaati yhteensä 70–85 miljoonaa ihmishenkeä. Toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon.

Pääartikkelit: Nykyaika ja Kylmä sota

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi nykyajaksi kutsuttu aikakausi. Kylmä sota oli toisen maailmansodan jälkeen syntynyt vastakkainasettelun aika, jossa kilpailivat kaksi suurvaltaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen, kaksi aatesuuntaa, demokratia ja kommunismi, sekä kaksi talousjärjestelmää, lännen markkinatalousjärjestelmä ja kommunistimaiden suunnitelmatalous. Kylmä sota loppui Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1990.

Yhdistyneet kansakunnat perustettiin maailmanlaajuiseksi hallitusten väliseksi yhteistyöjärjestöksi vuonna 1945. Järjestö julkaisi vuonna 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen.

Siirtomaiden vapautuminen alkoi pääosin toisen maailmansodan jälkeen ja huipentui 1950–1960-luvuilla, jolloin suurin osa afrikkalaisista siirtomaista itsenäistyi. Osa itsenäistymisistä tapahtui sotien kautta.

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa haluttiin estää uudet suursodat. Tätä varten perustettiin vuonna 1952 Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, josta kehittyi vuonna 1957 Euroopan yhteisö. Euroopan yhteisöstä tuli vuonna 1992 Euroopan unioni.

1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiä sotia olivat Korean sota 1950–1953, Vietnamin sota 1959–1975, Afganistanin sota 1979–1989, Irakin–Iranin sota 1980–1988, Persianlahden sota 1990–1991 ja Jugoslavian hajoamissodat 1991–2001.

• 1905 Albert Einstein julkaisi erityisen suhteellisuusteoriansa ja 1915 yleisen suhteellisuusteoriansa.
• 1928 Alexander Fleming keksi penisilliinin.
• DNA:n rakenne selvitettiin 1953.
• Vuosisadan loppuvuosina kyettiin monia kasvi- ja eläinlajeja kloonaamaan.
• Ensimmäiset transneptuniset kohteet löydetään; Pluto vuonna 1930 ja vuodesta 1992 lähtien kun Albion löydettiin, niitä on löytynyt yhä lisää ja lisää.[16][17]

Wrightin veljeksien lentokone vuodelta 1903

• lentokone
  • Wrightin veljekset rakensivat ensimmäisen lentokoneen 1903
• traktorit sarjatuotantoon 1910-luvulla
• penisilliini
• elektroniikan ja tietotekniikan mullistavan nopea kehitys:
  • Tietokoneet lisälaitteineen. Ensimmäinen elektroninen tietokone rakennettiin 1944.
  • maailmanlaajuiset tietoverkot (internet)
  • televisio
  • matkapuhelin
• avaruustoiminta vuosisadan loppupuoliskolla
  • satelliitit: ensimmäisenä neuvostoliittolainen Sputnik 1 1957
  • avaruuslennot: ensimmäinen miehitetty lento neuvostoliittolainen Juri Gagarin Vostok 1:llä 1961
  • Ensimmäiset ihmiset Kuussa 1969
  • avaruusluotaimia

Abstrakti taide nousi esittävän taiteen rinnalle. Kazimir Malevitš, Suprematismi, 1916.

1900-luvun merkittäviä taidesuuntauksia olivat muun muassa:

• Jugend eli art nouveau
• Postimpressionismi
• Fauvismi
• Ekspressionismi
• Kubismi
• Dada
• Abstrakti taide
• Futurismi
• Konstruktivismi
• Art deco
• Surrealismi
• Bauhaus
• Funktionalismi
• Abstrakti ekspressionismi
• Pop-taide
• Minimalismi
• Postmodernismi
• Graffiti

Modernistinen arkkitehtuuri keskittyi rakennusten käyttötarkoitukseen. Einstein-torni, Potsdam, Saksa, Erich Mendelsohn 1920.

Modernistinen arkkitehtuuri syntyi 1900-luvulla edellisen vuosisadan teräsbetonirakenteiden kehittelyn ja suurten liiketalojen myötä. Saksalaisen Walter Gropiuksen perustama taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus oli vuosina 1919–1933 yksi uuden arkkitehtuurin syntysijoja. Le Corbusier kehitti idean funktionaalisesta arkkitehtuurista eli talosta asuinkoneena ilman kauneuspyrkimyksiä. Jotkin persoonalliset modernit arkkitehdit, kuten Frank Lloyd Wright ja Alvar Aalto, torjuivat kuitenkin tyyliin kuuluneen puritaanisuuden ja persoonattomuuden. Le Corbusierin rakennusten tuntomerkeiksi tulivat myöhemmin amebamaiset ja biomorfiset muodot ja epäsäännölliset pohjakaavat. Postmodernistinen arkkitehtuuri otti 1970-luvulta alkaen käyttöön modernismin torjumia muotoaiheita esimerkiksi klassisesta arkkitehtuurista ja pyrki leikittelevyyteen ja huomiotaherättävyyteen.[18] Sitä seurasi 1990-luvulla nykyarkkitehtuuri.

Elokuva kehittyi 1900-luvulla uudeksi taide- ja viihdemuodoksi. Elokuvat olivat lyhytfilmejä 1910-luvulle asti, jolloin ne alkoivat pidetä, Ranskassa syntyi niin sanottu taide-elokuva, ja ajatus itsenäisestä elokuvadraamasta alkoi hahmottua. Los Angelesiin perustettiin Hollywoodin elokuvakeskus vuonna 1905. Sen jälkeen amerikkalaisen elokuvan vaikutus kasvoi voimakkaasti, ja Hollywood on hallinnut maailman elokuvamarkkinoita ensimmäisestä maailmansodasta alkaen. Saksassa tehtiin 1920-luvulla ekspressionistisia elokuvia, Ranskassa impressionistisia ja avantgardistisia, ja Neuvostoliitossa vallankumouksellisia. Amerikkalaisen mykkäelokuvan suurin tähti oli koomikko Charlie Chaplin. Äänielokuva alkoi syrjäyttää mykkäelokuvia 1920-luvun lopulla, mikä lisäsi käsikirjoituksen merkitystä. Monenlaiset elokuvan lajityypit nousivat kukoistukseen niin Hollywoodissa kuin Euroopassakin. Teatterielokuvien rinnalle tulivat vuosisadan loppupuolella ensin televisio ja sitten video, ja myös digitaalitekniikka ja erikoistehosteiden kehitys muuttivat elokuvaa.[19]

Katso myös: 1900-luvun taidemusiikki

Länsimainen musiikki uudistui täysin 1900-luvulla, ja populaarimusiikki nousi taidemusiikin rinnalle kulttuuritekijäksi. Romantiikan perinteitä jatkoivat vuosisadan alkupuolella esimerkiksi Richard Strauss, Gustav Mahler ja Jean Sibelius. Toinen musiikin valtavirtaus oli ekspressionismi. Elektronisesti ja tietokoneen avulla tuotettu musiikki laajensi musiikin käsitteen sisältöä vuosisadan loppupuolella. Jazz levisi Yhdysvalloista 1920-luvulla Eurooppaan. Sitä seurasivat nuorisokulttuurin syntyminen ja rock and roll 1950-luvulla. Populaarikulttuurin merkittävä artisti 1960-luvulla oli brittiläinen The Beatles -yhtye.[20]

Kilpaurheilusta tuli suosittua, ja olympialaiset ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut nousivat maailman seuratuimmiksi mediatapahtumiksi.