19. divisioona (jatkosota)
19. divisioona oli Vaasan sotilasläänin perustama Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Sotilaslääniin kuuluivat Vaasan suojeluskuntapiiri, Etelä-Pohjanmaan Itäinen suojeluskuntapiiri sekä Etelä-Pohjanmaan Läntinen suojeluskuntapiiri, jotka kattoivat Vaasan läänin läntiset rannikkoseudut ja itäisen sisämaan.[1] Perustaminen aloitettiin 17. kesäkuuta 1941 Rangellin hallituksen puolustusministerin Rudolf Waldenin määrättyä puolustusvoimat ylimääräisiin harjoituksiin.
Karjalan armeija (Hyökkäysvaiheen alussa) |
VII armeijakunta |
7. divisioona |
19. divisioona |
VI armeijakunta |
1. divisioona |
5. divisioona |
11. divisioona |
1. jääkäriprikaati |
Ryhmä Oinonen |
taistelevat osat |
2. jääkäriprikaati |
Ratsuväkiprikaati |
Sissipataljoona 1 |
taistelua tukevat osat |
Kevyt patteristo 11 |
Kevyt patteristo 12 |
Kevyt patteristo 13 |
Ratsastava patteri |
Perustaminen
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[2] [3]
- Jalkaväkirykmentti 16 (JR 16), perustajana Etelä-Pohjanmaan Itäinen suojeluskuntapiiri
- Jalkaväkirykmentti 37 (JR 37) perustettiin Vaasan sotilasläänin alueelta niin kutsuttuna ylimääräisenä rykmenttinä
- Jalkaväkirykmentti 58 (JR 58), perustajana Etelä-Pohjanmaan Läntinen suojeluskuntapiiri
- Kenttätykistörykmentti 10 (KTR 10)
- Kevyt osasto 18 (KevOs 18)
- Pioneeripataljoona 30 (PionP 30)
- Viestipataljoona 28 (VP 28)
- 266. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (266. ItKKK)
19. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, mutta aivan kaikilta osin niihin ei päästy.
Komentajat
Divisioonankomentajana oli perustamisesta 20. kesäkuuta 1941 lakkauttamiseen 1. helmikuuta 1942 eversti Hannu Hannuksela, joka ylennettiin 31. joulukuuta 1941 kenraalimajuriksi.[4]
Keskittäminen
Divisioona jäi perustamisalueelleen Päämajan reserviksi, jonka käyttö riippui valittavasta toimintasuunnitelmasta, joka oli joko puolustuksellinen tai hyökkäyksellinen.
Tappiot
Divisioonan Päämajalle laatimien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 4 813 miestä, vaikka yhtymä lakkautettiin käytännössä tammikuussa 1942.[5]
Katso myös
Lähteet
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet
- Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 102
- Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.102
- Sampo Ahto, Veikko Pirilä: "Etelä-Pohjalaisia taistelussa", osa 2 ss. 302-304
- Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
- Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
19. divisioonan joukkoyksiköt jatkosodan aikana | ||
JR 16 | JR 37 | JR 58 | KTR 10 | KevOs 18 | PionP 30 | VP 28 |