1566 Icarus

Icaruksen löysi Walter Baade Palomarin observatoriossa vuonna 1949.[1] Icarus sai nimensä kreikkalaisen mytologian Ikaroksen mukaan. Kreikkalaisen mytologian mukaan Ikaros sai isänsä Daidaloksen valmistamat siivet selkäänsä ja kykeni niiden avulla lentämään, mutta kun hän lensi liian lähelle Aurinkoa, siipiä koossa pitänyt vaha suli.[2] Tähän taruun viitaten vuonna 1949 löydetty asteroidi Ikaros sai nimensä, koska se saapuu jokaisella kierroksellaan lähemmäksi Aurinkoa kuin mikään muu sitä ennen tunnettu asteroidi. Se olikin lähimmäksi Aurinkoa saapuva tunnettu asteroidi siihen saakka, kunnes 3200 Phaethon vuonna 1983 löydettiin.

Suomeksi asteroidin nimi on ainakin vanhemmassa kirjallisuudessa esiintynyt myös muodossa Ikaros.[3][4]

Icarus tulee radallaan hyvin lähelle Aurinkoa. Pikkuplaneetan pienin etäisyys on vain 0,19 AU, mikä on vähemmän kuin Merkuriuksen lähin etäisyys (0,31 AU). Tämä tarkoittaa sitä, että Icarus on osan ajasta Merkuriusta lähempänä Aurinkoa. Asteroidin radan eksentrisyys on kuitenkin melko suuri (0,827), ja pikkuplaneetta on kauimmillaan jopa 1,97 AU:n etäisyydellä. Tällöin se on kauempana Auringosta kuin Mars.

Icarus on järjestysnumeroltaan yksi pienimmistä Maata uhkaavista asteroideista (PHA).[5] Ikarus on lähimmillään maata kesäkuussa 9, 19 tai 28 vuoden välein. Harvinaisen läheltä, vain 8 053 000 kilometrin päästä se ohitti Maan 14. kesäkuuta 1968.[6] Tämän ohikulun aikana Icaruksesta tuli ensimmäinen asteroidi, jota havainnoitiin tutkalla, samaan aikaan sekä Haystackin observatoriosta[7] että Goldstone Deep Space Communications Complexista käsin.[8] Viimeksi Icarus tuli lähelle Maata 16. kesäkuuta 2016, jolloin sen etäisyys oli 0,0583 AU eli noin 8 053 000 km.[6] Seuraava lähiohitus tapahtuu 13. kesäkuuta 2043, jolloin se saapuu 0,0586 AU:n eli noin 8 770 000 kilometrin päähän.[6]

Icarusta tutkimalla on opittu paremmin ymmärtämään yleistä suhteellisuusteoriaa, Auringon litistyneisyyttä ja Jarkovskin ilmiötä.[9] Icaroksen yleisen suhteellisuusteorian mukainen periheliliike on 10,05 kaarisekuntia juliaanista vuosisataa kohti.[9]

Vuonna 1968 Icarus ohitti Maan niin läheltä, että sen pelättiin mahdollisesti törmäävän Maahan, mikäli muiden planeettojen aiehuttamat häiriöt olisivat muuttanut sen laskettua kiertorataa. Jos tällainen törmäys olisi tapahtunut, se olisi vastannut voimakkuudeltaa noin 500 000 megatonnin räjähdystä, mikä olisi ollut yli 30 000 kertaa voimakkaampi kuin Hiroshiman pomin räjähdys.[10] Tämän vaaran torjumiseksi suunniteltiin jopa Ikaroksen tuhoamista ydinräjähteillä. Jos niin olisi tehty, sen sirpaleet olisivat kuitenkin voineet sinkoutua Maan ilmakehään ja pudota maan pinnalle meteoriitteina aiheuttaen paikallista tuhoa.[4]

Projekti Icarus aloitettiin keväällä 1967. Sen pani alulle professori Paul Sandorff ja hänen ohjaamansa opiskelijaryhmä Massachusetts Institute of Technologyssä. Tarkoituksena oli keksiä keinot Icaruksen saamiseksi muuttamaan kulkusuuntaansa rakettien avulla tai sen tuhoamiseksi siinä tapauksessa, että se olisi uhannut törmätä maahan.[11][12] Hankkeesta julkaistiin Time -lehdessä artikkeli kesäkuussa 1967[12], ja myöhemmin opiskelijoiden aiheesta laatima tutkielma on julkaistu kirjana.[11][10][13]

Aihetta sevittäneet opiskelijat kävivät hankkeensa aikana tutustumassa Floridassa sijaitsevaan Kennedyn avaruuskeskukseen, jossa Vehicle Assembly Building teki heihin niin suuren vaikutuksen, että he kirjoittivat "hämmästyttävästä todellisuudesta", joka oli kokonaan poistanut heiltä Apollo-ohjelman ja Saturn-rakettiperheen mahdollisuuksiin liittyneet epäilykset.[14]

Projektista tehty raportti oli myöhemmin aiheena vuonna 1979 valmistuneelle tieteiselokuvalle Meterori.[10][15]

Asteroidi Icarus on ollut aiheena seuraaviin teoksiin:

• Alley Oop, sanomalehdessä 1968 julkaistu sarjakuvastrippi
• Summertime on Icarus, Arthur C. Clarken novelli vuodelta 1960. Siinä astronautti lakseutuu Icarukselle sen lähestyessä periheliään.
• Icarus's Way, Lyuben Dilovin tieteisromaani vuodelta 1974. Siinä Icarus on varustettu moottoreilla ja muutettu suureksi avaruusalukseksi, joka useiden sukupolvien ajan taittaa matkaa maailmankaikkeuden halki.[16]
• In the Ocean of Night (1977), Gregory Benfordin romaani, jossa Icarus-nimisellä asteroidilla on merkittävä osuus.
• Lucifer's Hammer (1977), Larry Nivenin ja Jerry Pournellen romaani. Vuonna 1968 Maan ohittanut asteroidi Icarus mainitaan useita kertoja. Todellisena uhkana romaanissa on kuitenkin komeetta, jonka hypoteettinen kääpiötähti Nemesis on saanut poikkeamaan säännölliseltä kiertoradaltaan.
• The Memory of Whiteness (1985), Kim Stanley Robinsonin romaani. Siinä Icaroksessa asuu uskonlahko, joka palvoo sen ja Auringon läheisiä kohtaamisia.

• JPL Small-Body Database Browser: 1566 Icarus (1949 MA) (englanniksi)
• Lutz Schmadel: Dictionary of minor planet names + addendum. New York: Springer Online, 2008. ISBN 978-3-540-34361-5. (englanniksi)
• Discovery Circumstances: Numbered Minor Planets (1)-(5000): Minor Planet Center (englanniksi)
• Mercury: Facts & Figures (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Mars: Facts & Figures (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Numbered minor planets (englanniksi)