ʻIolanin palatsi
ʻIolanin palatsi (engl. ʻIolani Palace, havaijiksi Hale Aliʻi ʻIolani) on Honolulussa sijaitseva palatsi, joka on toiminut aikaisemmin Havaijin kuninkaallisena palatsina. Se on ainoa Yhdysvaltain maaperällä sijaitseva kuninkaallinen palatsi.[1][2] Tyyliltään se edustaa ns. amerikkalais-firenzeläistä tyyliä, joka puolestaan perustuu italialaiselle renessanssiarkkitehtuurille.[3]
ʻIolanin palatsi ʻIolani Palace Hale Aliʻi ʻIolani |
|
---|---|
Palatsi kuvattuna vuonna 2012 |
|
Sijainti | Honolulu, Havaiji |
Rakennustyyppi | palatsi |
Valmistumisvuosi | 1882 |
Suunnittelija | Thomas J. Baker, Charles J. Wall & Isaac Moore |
Omistaja | Havaijin osavaltio |
Käyttäjä |
Kalākaua (alkujaan) museo (nykyään) |
Tyylisuunta | amerikkalais-firenzeläinen |
Kerrosluku | 3 |
Verkkosivut | |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Palatsin nimi, ‘iolani, tarkoittaa sananmukaisesti "taivaallinen haukka" ja viittaa havaijinhiirihaukkaan (havaijiksi ‘io). ‘Iolani oli myös kuningas Kamehameha IV:n yksi etunimistä.[4][5]
Palatsia vastapäätä seisoo nykyään Kamehamehaa esittävä patsas. Palatsin naapurissa sijaitsevat Havaijin lainsäädäntöelimen hallintorakennus sekä kuvernöörin virka-asunto, Washington Place.[6]
Historia
Havaijin kuningaskunnan aika
Palatsin paikalla on todennäköisesti sijainnut havaijilaisten käyttämä palvontapaikka. Palatsin rakennustyöt 31. joulukuuta 1879 ja ne saatiin valmiiksi lokakuussa 1882.[7][8]
Rakennuskustannukset olivat tähtitieteelliset 340 000 dollaria. Rakennusmateriaaleja hankittiin niin Yhdysvaltain mantereelta kuin Havaijiltakin. Kustannuksia nosti myös se, että palatsissa oli aikaansa nähden poikkeuksellisen edistyksellisiä hienouksia kuten kylmä ja kuuma vesijohtovesi, sisävessa, puhelin sekä sähkövalaistus; ennen esim. Valkoista taloa. Palatsissa on kolme kerrosta: kellari (pinta-alaltaan 1207 m2) sekä ensimmäinen (noin 3158 m2) ja toinen (noin 3901 m2) kerros.[9] Palatsin viimeistelyyn ja kalustamiseen käyettiin vielä ylimääräiset 47 500 dollaria. Palatsin talleihin laitettiin vielä 15 000 dollaria.[10]
Vuonna 1883 palatsin yhteyteen rakennettiin erillinen kruunajaispavilijonki, jossa Kalākaua ja hänen vaimonsa Kapi‘olani kruunattiin. Kuninkaallisen kaartin parakkirakennukset ovat sijainneet palatsin läheisyydessä jo vuodesta 1872 lähtien. Parakkeja on sittemmin käyetty muihinkin tarkoituksiin kuten pakolaisten majoittamiseen, varastona ja Havaijin kansalliskaartin päämajana.[3]
Vallankaappauksen jälkeen
- Pääartikkeli: Havaijin kuningaskunnan vallankaappaus
Viimeinen palatsissa hallinnut monarkki oli kuningatar Lili‘uokalani. Hänen miehensä John Owen Dominis ei kuitenkaan asunut ‘Iolanin palatsissa huonon terveydentilansa ja palatsin portaikoiden takia.[11] Pääsääntöisesti valkoisista maanomistajista koostuva, Turvallisuuskomiteaksi itseään kutsuva, ryhmittymä marssi Yhdysvaltojen tukemana palatsiin 16. tammikuuta 1893. Välttääkseen verenvuodatuksen Lili‘uokalani luopui vallasta väliaikaisesti seuraavana päivänä. Tarkoituksena oli saada Yhdysvaltain presidentiltä, Grover Clevelandilta, kielteinen vastaus Turvallisuuskomitean yritykseen liittää Havaiji osaksi Yhdysvaltoja.[12]
Lili‘uokalani pidätettiin 16. tammikuuta 1895, kun väliaikaishallitus syytti tätä salaliitosta Havaijin tasavaltaa vastaan. Hänet määrättiin kotiarestiin, mutta henkilökohtaisen asuntonsa (Washington Place) sijaan hänet vangittiin ‘Iolanin palatsiin. Kuningattaren entinen palatsi toimi hänen vankilanaan syyskyyn 6. päivään saakka, minkä jälkeen hän sai palata omaan kotiinsa, jossa hän asui kuolemaansa, vuoteen 1917, saakka.[11] Lili‘uokananin oikeudenkäynti pidettiin hänen entisessä valtaistuinsalissaan.[8] Ollessaan vankeudessa ‘Iolanin palatsissa, Lili‘uokalani ompeli tilkkutäkin, joka koostuu yhdeksästä ruudusta ja jonka hän sai valmiiksi samana päivänä, kun pääsi vankeudesta. Tilkkutäkkiä pidetään yhtenä Havaijin historian merkittävimmistä yksittäisitä artikkeleista ja se on edelleen esillä palatsissa.[13]
Vallankaappauksen jälkeen, palatsin nimi vaihdettiin muotoon Toimeenpaneva rakennus (engl. Executive Building) ja sen arvokas irtaimisto, jota osavaltio on sittemmin pyrkinyt hankkimaan takaisin, huutokaupattiin pois. Toimeenpanevassa rakennuksessa toimivat ensin Havaijin tasavallan, sitten territorion ja lopulta osavaltion hallinto aina vuoteen 1969 saakka, jolloin osavaltion lainsäädäntöelin muutti vastavalmistuneeseen rakennukseensa.[9]
Havaijin osavaltiossa
1960-luvulle tultaessa palatsin kunto oli huono, mikä osittain ajoi osavaltion lainsäädäntöelimen uuteen rakennukseen. Friends of Iolani Palace -niminen järjestö aloitti 1970-luvulla entisöintityöt, joiden tarkoitus oli palauttaa palatsi entiseen loistoonsa. Junior League of Honolulu -niminen naisjärjestö rahoitti työt, jotka saatiin päätökseen vuonna 1978, jolloin palatsi avattiin yleisölle museona.[3]
Vuonna 2008 ryhmä havaijilaisia suoritti palatsissa talonvaltauksen ja sanoi edustavansa Havaijin kuningaskunnan hallintoa, joka ei tunnusta Havaijia Yhdysvaltain osavaltiona vaan itsenäisenä kuningaskuntana. Tämä huolimatta siitä, että Yhdysvallat oli jo Clintonin presidenttikaudella vuonna 1993 tunnustanut, että Yhdysvallat oli aktiivinen toimija Havaijin kuningaskunnan lopettaneessa vallankumouksessa, ja pyysi Yhdysvaltojen puolesta tätä anteeksi.[14]
Nykyään
Palatsin omistaa virallisesti Havaijin osavaltio, mutta se on vuokrattu Friends of Iolani Palacelle, joka vastaa museon ylläpitämisestä.[15]
Palatsi on avoinna yleisölle tiistaista lauantaihin. Tämän lisäksi palatsissa voidaan järjestää yksityistilaisuuksia, kuten häitä.[6] Havaijin kuvernööreistä Ben Cayetano, John David Waiheʻe III ja Neil Abercrombie ovat järjestäneet virkaanastujaisensa palatsissa.[16]
Vuodesta 1966 lähtien ‘Iolanin palatsi on merkitty NRHP-kohteeksi.[17] Lisäksi palatsi on National Historic Landmark -kohde, jollaiseksi se merkittiin vuonna 1962.[18]
Galleria
- Palatsin portti
- Kamehamehaa esittävä patsas, joka katsoo kohti ʻIolanin palatsia kohti.
- Valtaistuinsali; vasemmalla vitriinissä Havaijin kruunu
- Sininen huone
- Palatsin eteinen; seinillä Havaijin monarkkien muotokuvat.
- Kuningas Kalākauan sänky
- Palatsi koristeltuna kuvernööri Abercrombien virkaanastujaisissa vuonna 2010.
- Lili‘uokalanin vankeudessa ompelema tilkkutäkki
Lähteet
- Ron Staton: Oahu: The Iolani, America’s only royal palace The Seattle Times. 19.3.2004. Viitattu 1.10.2021. (englanniksi)
- Iolani Palace: 15 in Best Things To Do in Honolulu - Oahu U.S. News. 2023. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)
- Iolani Palace, Honolulu, Hawai'i U.S. National Park Service. 2023. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)
- Hawaiian Word of the Day: Iolani Hawaii News Now. 13.2.2016. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)
- Hawaiian Hawk ('Io) Honolulu Zoo Society. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)
- Iolani Palace Go Hawaii. 14.2.2017. Viitattu 1.10.2021. (englanniksi)
- A Place For Royalty – Iolani Palace iolanipalace.org. Viitattu 1.10.2021. (englanniksi)
- Iolani palace nomination form (pdf) U.S. National Park Service. 1985. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- Iolani Palace — A Game of Thrones in America Castles in America. 1.2.2022. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)
- Kuykendall, Ralph Simpson: The Hawaiian kingdom 1874-1893, The Kalakaua dynasty, s. 259. University of Hawaii Press. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.2.2023). (englanniksi)
- Queen at Washington Place Washington Place. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- The Illegal Overthrow of the Hawaiian Kingdom Government National Education Association. 2023. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- The Queen's Quilt Honolulu Star-Bulletin. 2003. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- Native Hawaiians blockade historic palace CNN. 1.5.2008. Viitattu 1.10.2021. (englanniksi)
- The Friends of Iolani Palace 2022. Advisory Council on Historic Preservation. Viitattu 31.5.2022. (englanniksi)
- Small group protests use of Iolani Palace Honolulu Star-Advertiser. 6.12.2010. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
- NPGallery: Digital Asset Management System U.S. National Park Service. 2023. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)
- 3 ‘court architects’ were involved in ’Iolani Palace work Honolulu Star-Bulletin. 2004. Viitattu 1.2.2023. (englanniksi)