Żydowska Organizacja Bojowa

ŻOB muodostui nuorisojärjestöistä, jotka kummallista kyllä tuntuivat olevan vanhempaa sukupolvea paremmin perillä natsien ”uudelleenasuttamisen” todellisesta luonteesta. Itsepuolustusjärjestön perustamista ehdotettiin jo Varsovan juutalaisten johtohahmojen kokouksessa maaliskuussa 1942. Ehdotuksen hylkäsi kuitenkin Bund, joka ei uskonut aseellista vastarintaa tekevän järjestön onnistuvan ilman Puolan muiden vastarintaliikkeiden tukea. Nämä liikkeet puolestaan kieltäytyivät auttamasta tällaista järjestöä. Jotkut juutalaiset taas eivät pitäneet kuljetusten uhkaa todellisena ja uskoivat aseellisen vastarinnan ärsyttävän natseja entisestään.

Nuorisojärjestöt eivät päässeet sopuun poliittisten puolueiden kanssa ja perustivat ŻOB:n itse 28. heinäkuuta 1942. Tuore järjestö lähetti heti tiedustelijoita Varsovan arjalaiselle puolelle aseiden hankkimiseksi ja yhteyden solmimiseksi puolalaiseen vastarinta-armeijaan, Armia Krajowaan. Puolalaiset olivat kuitenkin haluttomia jakamaan vähäisiä asevarastojaan juutalaisten kanssa, eivätkä ŻOB:n ponnistelut juurikaan tuottaneet tulosta.

Järjestön seuraava liike oli yllyttää juutalaisia aseelliseen vastarintaan. Jäsenten mielestä oli parempi kuolla taistellen kuin alistua menemään kuljetusjuniin. Aseiden puutteesta huolimatta ŻOB:n onnistui haavoittaa vakavasti gheton juutalaisen poliisin päällikköä. Ghettopoliisi koostui juutalaisista, mutta sitä valvoivat saksalaiset. ŻOB piti juutalaiseen poliisiin kuuluneita pettureina ja uhkasi tappaa jokaisen, joka tekisi yhteistyötä natsien kanssa.

Kuljetusten aikana natsien oli onnistunut vangita useita tärkeitä ŻOB:n johtohahmoja jättäen järjestön kaoottiseen tilaan. Siihen liittyi kuitenkin muita sionistisia nuorisoliikkeitä. Tärkeintä järjestön voimistumisen kannalta oli kuitenkin se, että sen taakse asettuivat myös poliittisen liikkeet kuten Bund, kommunistit ja sionistit. Uudeksi johtajaksi tuli Mordechaj Anielewicz.

18. tammikuuta 1943 natsit aloittivat toisen kuljetusten aallon. Ensimmäiseen ryhmään kuului joukko ŻOB:n jäseniä, jotka olivat tarkoituksella hankkiutuneet kuljetukseen. Sopivalla hetkellä he aloittivat aseellisen vastarinnan. Uutinen tästä levisi pian koko ghettoon, ja vastarinta jatkui seuraavien neljän päivän aikana. Kun natsit vetäytyivät ghetosta 22. tammikuuta, juutalaiset pitivät tätä voittona.

Varsovan gheton kansannousun muistomerkki.

Viimeiset kuljetukset alkoivat juutalaisten pesah-juhlan aattona 19. huhtikuuta 1943. Suurin osa jäljellä olleista 30 000 juutalaisesta oli piiloutunut huolellisesti valmistettuihin bunkkereihin, joista useimmissa oli jopa sähkö ja juokseva vesi, mutta ei useinkaan minkäänlaista pakotietä.

Kun saksalaiset marssivat ghettoon, he saivat vastaansa raivokasta ammuntaa tyhjien talojen ikkunoista. Gheton puolustajat käyttivät yllätystaktiikkaa ja saivat etua asemastaan gheton taloissa. Siksi saksalaiset alkoivat järjestelmällisesti polttaa ghettoa maan tasalle ja pakottivat näin taistelijat vetäytymään maanalaisiin bunkkereihin. Tulipalot tekivät niistä usein tukahduttavia loukkoja, joissa juutalaiset kuolivat hapenpuutteeseen. Vastarintaa jatkui kuitenkin 27 päivää, ja vasta 16. toukokuuta gheton tyhjennyksestä vastuussa ollut Jürgen Stroop ilmoitti gheton tyhjennetyksi. Viimeiseksi tuhottiin Varsovan suuri synagoga.

Vielä gheton tuhoamisen jälkeenkin pieniä juutalaisryhmiä sinnitteli hengissä maan alla. Sieltä jotkut pääsivät pakenemaan Varsovan arjalaiselle puolelle. Nuorisoliikkeen jäsenistä ja johtajista monet osallistuivat vuoden 1944 Varsovan kansannousuun natseja vastaan.