Švaa
Švaa[1] on kielitieteellinen termi, jolla voidaan asiayhteydestä ja tutkimusalasta riippuen tarkoittaa erilaisia vokaaleja. Fonetiikassa švaa viittaa väliseen keskivokaaliin tai neutraalivokaaliin, mutta suomen murteiden tutkimuksessa švaa-vokaaleiksi kutsutaan niin sanottuja loisvokaaleja.[1]
Švaa voi tarkoittaa myös kirjainta ə, jota käytetään foneettisessa tarkekirjoituksessa ja eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.
Kielitieteessä
Välinen keskivokaali ja neutraalivokaali
Foneettisena terminä švaa viittaa väliseen keskivokaaliin [ə]. Lähtökohtaisesti se on kuin mikä tahansa vokaaliäänne, joka voi kielestä ja tilanteesta riippuen esiintyä painollisena tai painottomana. Ehkä tyypillisimmin švaalla kuitenkin tarkoitetaan painotonta, epäselvää, täysin redusoitunutta neutraalivokaalia, jolta puuttuvat kaikki artikulatoriset piirteet. Esimerkiksi englannin kielen painottomissa tavuissa ääntyy useimmiten juuri neutraalivokaali, joka onkin puhutun englannin yleisin vokaali.
On huomattava, että švaa ei todellisuudessa realisoidu täysin redusoituneena keskivokaalina, kuten muutkaan vokaalit eivät realisoidu täysin fonologisten vastineidensa mukaisesti. Esimerkiksi ranskassa švaan realisaatio voi tilanteen mukaan olla puolisuppea [ø] tai puoliväljä [œ],lähde? jotka molemmat suomalainen mieltää lähinnä ö:ksi.
Suomen kielen foneemijärjestelmään ei välinen keskivokaali tai neutraalivokaali kuulu, joten suomalaiset hahmottavat sen usein joksikin tutummaksi vokaaliksi. Koska švaa on äännearvoltaan kaikkien muiden vokaalien välimuoto, sen hahmotus vaihtelee. Esimerkiksi englannin sana America [əˈmɛɹɪkə] kuullaan usein ämerikä tai ömerikä. Akustisesti švaata lähin suomen vokaali on useimmissa ympäristöissä ö /ø/.
Nopeasti puhuttaessa monet vokaalifoneemit voivat painottomina ääntyä suomessakin epämääräisesti hieman švaan kaltaisena. Esimerkiksi normaalisti laveana ääntyvä e voi sanassa jäätelö ääntyä summittaisesti [jæːtəlø], jos ääntöväylää lavean ja väljän ä:n jälkeen supistaessaan puhuja kiirehtii jo e:n aikana kääntämään huuliaan pyöreän ö:n mukaiseen asentoon.
Nimitys švaa (saks. Schwa) juontuu erään heprealaisen vokaalimerkin nimestä (hepr. שְׁוָא šva, šəva tai šəwâ), jonka translitteroinnissa käytetään joskus myös švaa-kirjainta.
Väli- eli loisvokaali suomen murteissa
Suomen murteiden tutkimuksessa švaa (myös svaa; sanskritiksi svarabhakti)[2] ei tarkoita samaa äännettä kuin fonetiikassa, vaan sillä viitataan ”ylimääräiseen” välivokaaliin tai loisvokaaliin, joka varsinkin savolaismurteissa ja eteläpohjalaisissa murteissa helpottaa ääntämistä kahden eri konsonantin välissä: kolme → kolome, kylmä → kylymä, paljon → palijo, vanha → vanaha. Tavallisesti loisvokaalin äännearvo on sama kuin edeltävän vokaalin.[3]
Švaa-kirjain ja sen muunnelmat
Švaa-kirjain (ə) näyttää ylösalaisin kiepautetulta pienaakkoselta e, ja sitä käytetään kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa (IPA:ssa) välisen keskivokaalin tai neutraalivokaalin merkkinä. Lisäksi latinalainen švaa-kirjain kuuluu azerin kielen oikeinkirjoitukseen, jossa se foneettisesta kirjaimistosta poiketen edustaa laveaa lähes väljää etuvokaalia [æ] eli vastaa ääntämyksellisesti suomen ä-kirjainta. Suuraakkonen Ə on ulkomuodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Švaa-kirjaimesta on olemassa myös kyrillinen muunnelma, joka on kuitenkin samannäköinen kuin latinalainen švaa.
| Näyte | Unicode | Nimi[4] | HTML | Laajennettu suomalainen näppäimistö |
|---|---|---|---|---|
| Latinalaisen merkistön laajennusosa B[5] | ||||
| Ə | U+018F | latinalainen suuraakkonen švaa | Ə Ə |
AltGr·⇧ Shift·A |
| IPA-täydennyksiä[6] | ||||
| ə | U+0259 | latinalainen pienaakkonen švaa | ə ə |
AltGr·A |
| Kyrillisiä merkkejä[7] | ||||
| Ә | U+04D8 | kyrillinen suuraakkonen švaa | Ә Ә | |
| ә | U+04D9 | kyrillinen pienaakkonen švaa | ә ә | |
| Ӛ | U+04DA | kyrillinen suuraakkonen švaa ja treema | Ӛ Ӛ | |
| ӛ | U+04DB | kyrillinen pienaakkonen švaa ja treema | ӛ ӛ | |
Samankaltaisia merkkejä
Unicode-merkistöön sisältyy švaan lisäksi myös niin sanottu ylösalainen e (ǝ), joka pienaakkosena näyttää samalta kuin švaa, mutta sen suuraakkosellinen vastine näyttää E-kirjaimen peilikuvalta (Ǝ). Tämä ylösalainen tai käänteinen e-kirjain esiintyy eräiden afrikkalaisten kielten oikeinkirjoituksessa. Unicodessa on erikseen käänteinen e pienaakkosenakin, mutta sitä ei tavallisesti käytetä vastaavan suuraakkosen parina; sen sijaan kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa sillä merkitään laveaa puolisuppeaa keskivokaalia [ɘ].
| Näyte | Unicode | Nimi | HTML |
|---|---|---|---|
| Latinalaisen merkistön laajennusosa B[5] | |||
| Ǝ | U+018E | latinalainen suuraakkonen käänteinen e | Ǝ Ǝ |
| ǝ | U+01DD | latinalainen pienaakkonen ylösalainen e | ǝ ǝ |
| IPA-täydennyksiä[6] | |||
| ɘ | U+0258 | latinalainen pienaakkonen käänteinen e | ɘ ɘ |
| Matemaattisia operaattoreita[8] | |||
| ∃ | U+2203 | on olemassa | ∃ ∃ ∃ |
| ∄ | U+2204 | ei ole olemassa | ∄ ∄ |
Lähteet
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
Viitteet
- Wiik, s. 180–183.
- Antti Sovijärvi ja Reino Peltola (toim.): Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus, s. 19, 22. Viides painos; liitteenä tärkeimmät fonetiikan oppisanat (suomi–englanti). Helsinki: Helsingin yliopiston fonetiikan laitos, 1970. Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007 (viitattu 24.9.2013).
- Erkki Savolainen: Välivokaali (HTML) Suomen murteet. 1998. Internetix. Arkistoitu 1.2.2021. Viitattu 25.8.2020.
- Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Viitattu 25.8.2010.
- Latin Extended-B (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- IPA Extensions (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- Cyrillic (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- Mathematical Operators (PDF) The Unicode Standard. 1991–2012. Viitattu 24.9.2013. (englanniksi)