Štš-301 Štšuka

Štš-301 Štšuka (ven. Щука) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.

Štš-301 Štšuka
Aluksen vaiheet
Rakentaja Itämeren telakka, Leningrad
Kölinlasku 5. helmikuuta 1930
Laskettu vesille 1. joulukuuta 1930
Palveluskäyttöön 11. lokakuuta 1933
Loppuvaihe upotettu 27. elokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma

578 t (pinnalla)

704 t (sukellus)
Pituus 57 m
Leveys 6,20 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 2 × W8V28/38-dieselmoottoria, 1 000 bhp (pinnalla)
2 × PGV8-sähkömoottoria 800 hv
Nopeus 12,5 solmua (pinnalla)
8,5 solmua (sukellus)
Toimintamatka

3 000 nm@8,5 solmua (pinnalla)

110 nm@3 solmua (sukellus)
Miehistöä 55
Aseistus
Aseistus

6 × 533 mm torpedoputkea

1 × 45 mm tykki
2 × .3" konekivääriä

Valmistus

Pääartikkeli: Štšuka-luokka

Sukellusvene tilattiin ensimmäisessä viisivuotisohjelmassa Leningradista Itämeren telakalta, missä köli laskettiin 5. helmikuuta 1930 telakkanumerolla 199. Vene laskettiin vesille 1. joulukuuta ja otettiin palvelukseen 11. lokakuuta 1933.[1]

Palvelus

Saksan aloittaessa hyökkäyksensä Neuvostoliittoon sukellusvene oli Oranienbaumissa erillisessä koulutusdivisioonassa, jonka komentajana oli N. E. Ejhbaum.[2] Komentajakapteeni I. V. Gratševin alaisuudessa alus lähti 21. heinäkuuta 1941 Oranienbaumista Kronstadtin ja Kundan kautta Tallinnaan, jonne saavuttiin seuraavana päivänä.[3]

Sukellusvene lähti 10. elokuuta Tallinnasta ensimmäiselle sotaretkelleen Tukholman saariston edustalle. Seuraavana päivänä alus oli Ristnan majakalla ja saapui 12. elokuuta kello 22.30 toiminta-alueelleen, missä veneen tähystäjä havaitsi 17. elokuuta saattueen. Valmistauduttaessa hyökkäykseen alukseen pääsi neljä tonnia vettä, mikä esti pituussuuntaisen vakauttamisen ja siten tähtäämisen ja torpedojen laukaisun.[3]

Seuraavana päivänä havaittiin etelään kohti Gotlantia kulkenut Ruotsin merivoimien hävittäjä HMS Göteborg, mutta sitä vastaan ei hyökätty. Uusi saattue havaittiin 19. elokuuta, mutta myös saattueen aluksilta havaittiin pinnalla ollut sukellusvene. Vene teki sukelluksen hävittäjien pudottaessa tuloksetta pari syvyyspommia. Veneen palatessa pintaan havaittiin hävittäjä ja rahtialus, jota kohti laukaistiin tuloksetta kaksi torpedoa.[3]

Alus teki 23. elokuuta seuraavan epäonnistuneen hyökkäyksen saattuetta vastaan, minkä se toisti seuraavana päivänä hyökkäyksen ilman tulosta. Vene sai yöllä 26.-27. elokuuta käskyn palata Tallinnaan, jonne se saapui illalla 28. elokuuta. Alus lähti Tallinnasta vielä samana iltana ensimmäisessä evakuointisaattueessa.[4]

Pelastusalus Neptunin vanavedessä matkannut alus joutui ilmahyökkäykseen, ajoi miinaan ja upposi. Paikalle saapuneiden hinaajan ja vartioveneen miehistöt pelastivat uponneen sukellusveneen päällikön ja kolmetoista miehistönjäsentä. Pelastetut siirrettiin Vironiaan, joka osui upposi osuttuaan miinaan. Vartioveneen miehistö pelasti sukellusveneen päällikön ja yhden miehistönjäsenen kuljettaen heidät rahtialus Kazahstaniin, johon osui ilmahyökkäyksessä kaksi pommia. Pommien räjähtäessä sukellusveneen päällikkö lensi mereen, mistä hänet pelasti vartiovene. Päällikkö laskettiin maihin Suursaaressa. Sukellusveneen muusta miehistöstä pelastui ainoastaan yksi muiden saadessa surmansa.[4]

Sukellusveneen hylkyä ei ole löydetty, mutta oletettavasti se on Jumindan alueella.[4]

Lähteet

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan: The Beginnings of Soviet Naval Power. Warship 2020, 2020, s. 82- 101. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4. (englanniksi)
  • Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.

Viitteet

  1. Budzbon & Radziemski 2020 s. 93
  2. Valkonen 2020 s. 36
  3. Valkonen 2020 s. 73
  4. Valkonen 2020 s. 74
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.