Špilberkin linna

Špilberkin linnan rakennutti Böömin kuningas Ottokar II Přemysl, jonka tarkoituksena oli tehdä siitä Määrin hallitsijoiden hallintapaikka. Ensimmäiset kirjalliset maininnat linnasta ovat vuosilta 1277–1279. Siitä tuli 1300-luvun puolivälissä määriläisten rajakreivien asuinpaikka, kun Jan Jindřich ja hänen poikansa Jošt Jindřich asettuivat linnaan. Jindřichien jälkeen linnan merkitys asuinkäytössä pieneni ja siitä tuli sotilaallinen keskus hussilaissotien aikana 1400-luvulla. Böömin hallitsijan Yrjö Podebradyn poika Viktorin piti linnassa omaa päämajaansa. Vuonna 1469 Unkarin kuningas Matias Corvinus valtasi linnan usean kuukauden piirityksen jälkeen ja valloitti näin Määrin.[1]

Italialaisten carbonarien muistomerkki.

Linna siirtyi omistajalta toiselle 1400-luvun lopun jälkeen, ja tilapäiset omistajat eivät yleensä piitanneet linnan kunnosta. Määrin säädyt tunnistivat kuitenkin linnan merkityksen Määrille ja sen pääkaupungille Brnolle. Säädyt ostivat linnan tiluksineen vuonna 1560, jotta se ei päätyisi ulkomaalaisille, ja myivät sen Brnon kaupungille. Linna oli kaupungin omistuksessa vuoteen 1620, jolloin Valkeavuoren taistelun jälkeen Pyhän saksalais-roomaisen keisarikunnan keisari Ferdinand II takavarikoi linnan kruunun omistukseen. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana linna jäi jälleen unohduksiin, ja se oli noin 40 miehen varuskuntana. Tilanne kuitenkin muuttui 1640-luvulla, kun ruotsalaiset valtasivat osittain Määrin ja uhkasivat Brnota. Vuonna 1645 Špilberk kesti ruotsalaisten kolme kuukautta kestäneen piirityksen.[1]

Linnaa laajennettiin vaiheittain 1700-luvun puoleen väliin asti. Myös Brno linnoitettiin ja yhdessä linna ja kaupunki olivat Määrin tärkein bastionijärjestelmään perustuva linnoitus. Itävallan perimyssodassa linnoitus torjui vuonna 1742 Preussin hyökkäyksen.[1]

Joosef II päätti vuonna 1783, että linnoituksen vankila muutettaisiin yleiseksi vankilaksi. Tätä varten linnan kasematit rakennettiin uudelleen. Alkujaan vankilaan oli tarkoitus määrätä vaarallisimmat rikolliset, mutta jo 1790-luvulla Špilberkiin joutui monia poliittisia vankeja. Linnassa oli mm. ranskalaisia vallankumouksellisia, kuten Jean-Baptiste Drouet, ja unkarilaisia jakobiineja, kuten kirjailija Ferenc Kazinczy. Špilberkiin rakennettiin 1822 erityinen valtion vangeille tarkoitettu siipi, johon tuomittiin monia italialaisia carbonareja. Kirjailija Silvio Pellico kirjoitti kirjan vankila-ajastaan.[1]

Frans Joosef I lakkautti vankilan vuonna 1855. Kolme vuotta myöhemmin, kun viimeinen vanki oli vapautunut, linna muutettiin kasarmeiksi. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana linnaa käytettiin taas sotavankien säilyttämiseen. Toisessa maailmansodassa Gestapo rakennutti linnaa uudelleen, ja siellä säilytettiin isänmaallisia tšekkejä, joita sitten kuljetettiin Špilberkistä keskitysleireille.[1]

Tšekkoslovakian armeija jätti linnan 1959, mikä tarkoitti linnan sotilaskäytön loppua. Seuraavana vuonna Špilberk siirtyi Brnon kaupunginmuseon omistukseen.[1]

Linnoituksen kartta.

Špilberkin linna

Špilberkin linnalla on ollut monia eri käyttötarkoituksia ja rakennusvaiheita. 1200–1400-lukujen goottilaisesta linnasta on oikeastaan jäljellä linnan perusolemus. Alkuperäisestä linnasta on jäljellä vain joitain osia itäsiivessä. Itäsiipi on tunnistettavasti goottilainen, mutta nykyinen ulkoasu on peräisin ongelmallisista ja kiistanalaisista korjauksista vuosina 1995–2000. Keskiaikaisen linnan ympärille rakennettiin bastionijärjestelmään perustuva linnoitus 1700-luvun puolessa välissä, jolloin rakennettiin muun muassa bastioneja, vallihautoja, kasematteja ja yksikerroksisia parakkirakennuksia.[1]

Suurin osa linnoituksen nykyisistä rakennuksista on 1830-luvulta, jolloin linnoituksessa toteutettiin suuria muutostöitä, kun se muutettiin vankilaksi. Tältä ajalta on etelä-, pohjois- ja länsisiipi ja entisen suuren linnanpihan kahteen osaan jakava rakennus. Muutostyöt tuhosivat käytännössä kaiken mitä oli jäljellä keskiaikaisesta linnasta, lukuun ottamatta itäsiipeä. Špilberkin linnan nykyinen ulkoasu on tältä ajalta.[1]

Saksalaiset toteuttivat laajoja muutostöitä linnoituksessa toisen maailmansodan aikana, mutta eivät muuttaneet ulkoasua. Joitakin pieniä muutoksia ja lisäyksiä lukuun ottamatta he yhtenäistivät linnoitusta arkkitehtonisessa mielessä. Saksalaisajalta on peräisin joitakin sisätiloja ja historiallisia yksityiskohtia.[1]

Korjaukset vuosina 1995–2000 muuttivat linnoituksen ulkoasua ja erityisesti itäsiipeä, joten nykyinen ulkoasu eroaa aikaisemmista valokuvista ja maalauksista.[1]

Špilberkin kasematteja.

Špilberkin linnassa on nykyään useita Brnon kaupunginmuseon näyttelyitä. Linnan kasemateissa tutustaan barokkiaikaiseen linnoitusarkkitehtuuriin ja Joosef II:n aikaiseen vankilakulttuuriin.[2] Yksi pysyvistä näyttelyistä esittelee linnan arkkitehtonista kehitystä perustuksista sen nykyiseen ulkoasuun.[3] Linnan ensimmäisen kerroksen pohjoissiivessä on teemallisesti kasemattien näyttelyä vastaava aihe, sillä siellä käsitellään Špilberkin linnan vankilahistoriaa.[4]

Brnon kaupungista kertova näyttely on jaettu kahdeksaan osaan, jotka esittelevät kaupungin merkittävimpiä hetkiä sen perustamisesta 1091.[5] Kuvataidenäyttelyssä on esillä Brnon kaupunginmuseon parhaimpia tauluja. Esiteltynä on vuosilta 1570–1945 taiteilijoita, joiden elämä liittyi Brnohon.[6] Yksi pysyvistä näyttelyistä käsittelee Brnon arkkitehtuuria vuosilta 1919–1939.[7] Saksalaisten rakentamassa kappelissa on esillä saksalaisen natsien vastustajan John Heartfieldin fotomontaaseja.[8] Fransiskaaneihin kuuluneet nunnat harjoittivat farmasiaa Brnossa 1750-luvulta lähtien. Kaupunginmuseon näyttely esittelee farmasiaa ja farmakologiaa 1700-luvulta.[9] Špilberkissä on myös osa kaupunginmuseon jalokivikokoelmaa 1800- ja 1900-luvuilta.[10]

• Špilberkin linna Brnon kaupungin sivuilla (englanniksi)