Šehita

Šehita (hepr. ‏שחיטה‎) on juutalaisten harjoittama rituaalinen teurastustapa.

Šehitassa käytettävä chalaf-veitsi 1700-luvun puolivälistä.

Juutalaisen lain mukaan syötäväksi kelpaavat nisäkkäät ja linnut tulee teurastaa šehita-menetelmää noudattaen, jotta ne ovat puhtaita eli košer.[1] Koska veren käyttö ruoka-aineena on kielletty, eläin teurastetaan viiltämällä pitkällä ja terävällä veitsellä sen kaulavaltimo auki. Näin pyritään saamaan valutettua veri eläimestä mahdollisimman tarkkaan ja myös tainnuttamaan ja lopettamaan eläin nopeasti.[2]

Teurastaja

Šehitan suorittajaksi käy vain šohet, koulutettu šehitateurastaja. Hänen täytyy olla juutalaista lakia noudattava juutalainen, ja myös erityisen hurskas ja luonteeltaan moraalinen. Ei-juutalaisen suorittama teurastus ei voi olla juutalaisen lain mukainen.[1] Alun perin šohetina saattoivat toimia niin naiset kuin miehetkin. Aškenasien piirissä työ on kuitenkin vuodesta 1220 lähtien rajattu vain aikuisille miehille.[3] Šohet opiskelee teurastusvälineiden valmistuksen ja sen, milloin teurastettu eläin on košer ja milloin ei.[4] Šohet jää eläkkeelle ennen kuin hänen kätensä on alkanut täristä.[3]

Teurastus
Kanan šehitateurastus.

Šehitassa käytetään suurta ja partaveitsenterävää chalaf-veistä, jossa ei saa olla koloja tai muita vikoja. Šohet tarkastaa veitsen ennen jokaista teurastusta ja sen jälkeen. Vähänkin viallisella veitsellä suoritettu teurastus ei ole košer.[1]

Šehita täytyy suorittaa terveelle ja vahingoittumattomalle eläimelle, joka on tajuissaan ja kykenevä seisomaan omilla jaloillaan. Eläintä ei saa tainnuttaa millään tavalla ennen teurastusta, mutta tainnutuksen voi suorittaa toimenpiteen jälkeen. Eläintä täytyy pidellä tai se pitää olla sidottuna, jotta se ei liiku tai kaadu. Suurikokoiset eläimet teurastetaan yleensä selinmakuulla.[1]

Ennen teurastusta šohet lausuu siunauksen, joka muistuttaa hänelle Jumalan läsnäolosta ja toimenpiteen vakavuudesta.[3] Eläimen henkitorvi, ruokatorvi, yhteinen päänvaltimo ja kaulalaskimot katkastaan nopealla ja yhtenäisellä viillolla. Teurastaja ei saa epäröidä, tai lihasta tulee epäpuhdasta.[1]

Teurastuksen jälkeen eläimen veri lasketaan ulos, ennen kuin sen pää irrotetaan ja selkäydin katkaistaan.[1]

Jälkitarkastus

Šohet tarkastaa (eläinlajista ja eri juutalaisryhmien käytännöistä riippuen) eläimen sisälmykset, keuhkot, luut ja muut ruumiinosat heti teurastuksen jälkeen varmistaakseen, että ne ovat terveet ja vahingoittumattomat. Jos eläin osoittautuu vialliseksi, sen liha ei ole košer.[1]

Suomessa

Suomen laki mahdollistaa uskontoon sovellettavalla poikkeusmenettelyllä šehita-teurastuksen, jos verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa. Normaalisti tainnutus kuuluisi lain mukaan tehdä jo ennen verenlaskua.[5] Käytännössä tainnutusta ja verenlaskun aloittamista ei voi tehdä samanaikaisesti, eikä eläintä myöskään saa šehitassa vahingoittaa ennen kuolemaa, joten Suomen juutalaiset ovat vastustaneet samanaikaisuuden vaatimusta.[2] Euroopan unionin antisemitismin vastaista työtä johtavan Katharina von Schnurbeinin mukaan juutalaisista annetaan se kuva, että he eivät välitä eläinten hyvinvoinnista. Hän on todennut, että vaikka kiellon tarkoitus ei ole antisemitistinen, se voi kääntyä sellaiseksi.[6]

Lähteet
  1. Blech, Zushe Yosef: Kosher Food Production, s. 139–143. Wiley-Blackwell, 2008. ISBN 978-0-8138-2093-4.
  2. Pelkonen, Taina: Juutalaiset ja muslimit tyytymättömiä eläinten teurastustapaan 5.7.2011. kotimaa24.fi. Viitattu 27.7.2012.
  3. Marks, Gil: ”Shechita”, Encyclopedia of Jewish Food. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-39130-3.
  4. Steinsaltz, Adin: The Essential Talmud, s. 224-225. Basic Books, 2006. ISBN 978-0465082735.
  5. Perustuslaki­valiokunta sallisi vastakin eläinten rituaali­teurastuksen – perus­suomalaisten edustaja tuki hallituksen esitystä Helsingin Sanomat. 16.2.2023. Viitattu 18.2.2023.
  6. EU | Juutalaisvastaisen puheen määrä räjähti kasvuun koronapandemian aikana, ja nyt se liitetään Ukrainan sotaan – EU on lisännyt toimiaan antisemitismiä vastaan Helsingin Sanomat. 6.4.2022. Viitattu 21.5.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.