Šīrāz

Šīrāz sijaitsee Zagrosvuorten juurella vihreällä tasangolla noin 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta, Teheranista noin 800 km etelään. Se on Iranin viidenneksi suurin kaupunki.

Ilmasto on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan kuiva aroilmasto (BSk), jossa kesät ovat suhteellisen kuivat ja kuumat, talvet taas tuulisia ja viileitä.[3] Sateet tulevat talvella, ja lämpötila voi laskea alle nollan. Kesäisin on enimmäkseen aurinkoista, mutta ääri-ilmasto ei ole kuitenkaan harvinaista.[4] Vuoden 2019 tulvissa kuoli 19 ihmistä. Šīrāz kuuluu maanjäristysalueeseen. [5]

Šīrāz on yksi muinaisen Persian vanhimmista kaupungeista ja Iranin historian tärkeimpiä kaupunkeja. Varhaisimmat maininnat kaupungista ovat noin vuodelta 2000 eKr., jolloin vallitsi elamilainen kulttuuri. Elamin kielellä kaupunki oli Tirazis. Arabien muslimiarmeija valtasi alueen vuonna 641, jolloin siellä oli vain linnoituksia. Niiden asukkaat pakotettiin maksamaan veroja arabeille. Nykyinen Šīrāz perustettiin vuonna 693 Umaijadien kalifaatin aikana. Farsin zarathustralainen väestö kääntyi vähitellen islamin uskoon, ja Šīrāzista tuli Farsin alueen keskus. Se kasvoi ja kehittyi Saffaridien aikana 9.–10. vuosisadalla. Siltä ajalta on peräisin Atiq Jamen moskeija.

Buijidien dynastian aikana 10.–11. vuosisadalla Šīrāzista tuli menestyvin kaupunki Farsin alueella. Kaupunkiin rakennettiin kirjasto, sairaala, useita moskeijoita ja basaareja, karavaaniseraljeja, palatseja ja puutarhoja. Kaupunginportteja rakennettiin useita, mutta ainoastaan Quran-portti on vielä nähtävissä, vaikka sekin on kärsinyt maanjäristyksistä. Kaupungissa oli myös tulitemppeli zarathustralaisia varten. Kaupankäynti kukoisti maataloustuotteiden ja mattojen ansiosta. 1200-luvulla kaupungista tuli tieteiden, taiteiden ja kirjallisuuden keskus, mikä johtui hallitsijoiden kannustuksesta ja useiden persialaisten taiteilijoiden ja oppineiden läsnäolosta. Siksi siitä onkin käytetty nimeä ”Iranin Ateena”. Runoilijoista ovat tunnettuja Saadi 1100–1200-luvulla ja Hafiz, joka eli 1300-luvulla, ja heidän hautansa sijaitsevat Šīrāzissa.

Valta on vaihtunut alueella usein. 11. ja 12. vuosisadalla Persia kuului turkkilaisperäisten hallitsijoiden alaisuuteen, aluksi seldžukkien valtakuntaan sekä myöhemmin Kovaresmian valtakuntaan. Mongolit hyökkäsivät Kovaresmiaan 1200-luvulla Tšingis-kaanin ja hänen armeijansa johdolla. 1300-luvulla turkkilaismongolilainen Timur Lenk valloitti Persian. Mongolihallitsijat kohtelivat asukkaita julmasti, mutta Šīrāz säilyi tuhoilta, koska se alistui mongolien johtoon ja maksoi heille veroja.

Safavidien aikana 1501–1722 kaupunkiin rakennettiin palatseja Isfahanin tyyliin. Safavidien vallan jälkeen Šīrāz taantui taistelujen ja ryöstöjen johdosta, kun afgaanijoukot hyökkäsivät kaupunkiin. Zandin dynastian aikana 1750–1794 kaupunki taas elpyi ja siitä tuli maan pääkaupunki. Karim Khan Zand rakennutti kaupunkiin sitadellin ja Vakilin basaarin ja moskeijan, jotka ovat nykyisin huomattavia nähtävyyksiä. Kuitenkaan hänen seuraajansa eivät pystyneet säilyttämään valtaa, ja Qajar dynastian perustaja Agha Mohammad Khan siirsi pääkaupungin Teheraniin vuonna 1794, mutta Šīrāz pysyi tärkeänä maakuntakaupunkina.

Šīrāzissa on syntynyt Bab, joka perusti baabilaisuuden.[6] Sen pohjalta on perustettu Bahai-uskonto. Šīrāz on Bahai-uskonnon pyhä kaupunki. Uskontoa on vainottu, ja sen kannattajia on surmattu. Ennen vallankumousta kaupungissa asui noin 20.000 juutalaista, mutta osa heistä on muuttanut pois, koska he ovat tunteneet olonsa turvattomaksi. Kaupungissa on toimiva synagoga sekä muutamia kirkkoja, jotka voivat toimia vapaasti.[7]

Šīrāzin muistomerkkejä on restauroitu ja kaupungin infrastruktuuria parannettu. Kaupunki on edelleen tunnettu taiteen, kulttuurin ja kirjallisuuden keskuksena, mutta myös sen uskonnollista merkitystä korostetaan. Kaupungissa sijaitsee useita vanhoja puutarhoja, mutta väestönkasvun johdosta niiden pinta-ala supistuu.[8]

Šīrāz on Etelä-Iranin taloudellinen keskus. Talouden perustana ovat maataloustuotteet sekä sementin tuotanto, sokeri, lannoitteet, tekstiilit, puu- ja metallituotteet ja mattojen kudonta. Siellä on myös öljynjalostamo sekä sähkö- ja tietotekniikkateollisuutta, ja kaupunkiin on perustettu Iranin ensimmäinen aurinkovoimala [9] ja läheisille vuorille tuuliturbiini. Viininviljelyä on harjoitettu pitkään ennen vuoden 1979 vallankumousta, mutta nykyisin vain juutalaisilla ja kristityillä on oikeus valmistaa viinejä. Kaupungissa on 25 kauppakeskusta ja 10 basaaria, joista vanhin on Vakilin basaari. [10] 

Kaupungissa on lentokenttä, metro, bussiliikennettä sekä rautatieasema, jolta junat kulkevat Teheraniin, Isfahaniin ja Mashadiin.

Šīrāzin yliopisto, joka on perustettu vuonna 1946 ja oli alun perin lääketieteellinen, on yksi Iranin arvostetuimpia. Teologinen koulu Madrasa-e Khan on kuitenkin sitä vanhempi.

Šīrāz on tunnettu runoilijoiden, puutarhojen, viinin, satakielten ja kukkien kaupunkina. Se on yksi suosituimmista turistikohteista Iranissa, ja sen kulttuuriperinnöllä on maailmanlaajuinen merkitys. Kaupungissa sijaitsee useita runoilijoiden ja suufimystikkojen sekä hallitsijoiden hautoja.

Moskeijoista on vanhin Atiq Jamen moskeija, joka on rakennettu 800-luvulla. Vakilin moskeija on peräisin 1700-luvulta, ja Nasir al-Mulkin moskeija valmistui 1800-luvun lopulla.

Vakilin basaarin paikalla oli basaari jo tuhat vuotta sitten, mutta nykyinen on rakennettu 1700-luvulla, samoin kuin Vakilin kylpylä. Karim Khanin sitadelli on lähellä Vakilin basaaria. Se on rakennettu 1700-luvulla ja alun perin sitä käytettiin kuninkaan asuntona, myöhemmin vankilana. Nykyisin se on museo. Kaupungin porteista on tunnetuin Quranin portti, jossa sijaitsee osa Pars-museota.[11]   

Eram-puutarha (Bagh-e Eram) on perustettu 11.–14. vuosisadalla. Se on yksi niistä persialaisista puutarhoista, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.

Huomattavin ympäristön nähtävyyksistä on Persepolis, jonne on matkaa noin 60 km.

• Chongqing, Kiina
• Dušanbe, Tadžikistan
• Nanjing, Kiina
• Nikosia, Kypros
• Pécs, Unkari
• Weimar, Saksa

Lähde:[12]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šīrāz Wikimedia Commonsissa