Śakuntalā

Śakuntalā (Devanagari: अभिज्ञानशकुन्तलम्, IAST: Abhijñānaśākuntalam, Sakuntalan tunnustus) on intialaisen runoilijan Kālidāsan kirjoittama sanskritinkielinen näytelmä, joka pohjautuu Mahabharata-eepoksessa kerrottuun Śakuntalā-tarinaan. Teosta pidetään yleisesti intialaisen kirjallisuuden kaikkein suurimpana tuotoksena[1]. Sen tarkka ajoitus on epävarma, mutta Kālidāsan on tavallisesti arveltu eläneen vuoden 400 jKr. paikkeilla.[2]

Kohtaus Śakuntalāsta

Teos kertoo kuningas Dushyantan viettelemästä nymfi Śakuntalāsta ja heidän lapsestaan Bharatasta, intialaisen kansakunnan myyttisestä esivanhemmasta. Näytelmä pohjautuu vanhaan legendaan, mutta Kālidāsa on muokannut alkuperäistä tarinaa oman mielensä mukaan.[1]

Julkaisuja
  • Kaalidaasa: Šakuntalaa. Sanskritista ja prākritista suomentanut sekä johdannon ja selitykset laatinut Klaus Karttunen. Suomen Itämaisen Seuran suomenkielisiä julkaisuja, 20. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 1988. ISSN 0359-7938. ISBN 951-9308-08-6.

Lähteet
  1. Abhijnanashakuntala Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.3.2021. (englanniksi)
  2. Pollock, Sheldon (toim.) Literary Cultures in History: Reconstructions from South Asia, s. 79. 2003.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.