Ōkuma Shigenobu

Ōkuma syntyi tykistöupseerin ensimmäiseksi pojaksi ja sai nimekseen Hachitarō. Erään hollantilaiskoulun yhdistyttyä Hizenin provinssikouluun 1861 Ōkuma ryhtyi toimimaan koulussa luennoitsijana.

Vuonna 1868 käydyn Boshin-sodan jälkeen Ōkuma asetettiin vastuuseen uuden Meiji-hallituksen ulkomaan asioista. Hän sai myös lisätehtävän Japanin talousuudistusohjelman johtajana. Hän käytti hyväkseen läheistä suhdettaan Inoue Kaoruun taatakseen itselleen aseman Tokion keskushallinnossa. Ōkuma valittiin ensimmäiseen Japanin parlamenttiin vuonna 1870, ja pian hänestä tuli valtiovarainministeri. Asemansa avulla Ōkuma toimeenpani omaisuus- ja verotusuudistukset, jotka tukivat Japanin aikaista teollista kehitystä. Hän myös yhdisti maan valuutat, perusti kansallisen rahapajan ja erillisen teollisuusministeriön. Ōkuma kuitenkin erotettiin 1881.

Vuonna 1882 Ōkuma oli mukana perustamassa Rikken Kaishintō -puoluetta, joka pian veti puoleensa useita muita johtajia, kuten Ozaki Yukion ja Inukai Tsuyoshin. Samana vuonna Ōkuma perusti Tokion Wasedan alueelle Tokion ammattikoulun, josta myöhemmin tuli maan huomattavimpiin korkeakouluihin lukeutuva Wasedan yliopisto.[1]

Huolimatta jatkuvasta Itō Hirobumin ja Ōkuman välisestä vihamielisyydestä Itō nimitti Ōkuman ulkoasiainministeriksi 1888. Ōkuman tehtävänä oli hoitaa neuvottelut länsimaiden kanssa epätasa-arvoisten sopimusten muuttamiseksi. Ōkuman neuvottelema sopimus nähtiin yleisesti länsimaita kohtaan sovittelevana ja se aiheutti huomattavaa väittelyä. Eräs nationalistisen Genyōsha-seuran järjesti Ōkumaa kohtaan vuonna 1889 pommiattentaatin, jossa Ōkuma menetti oikean jalkansa. Hän vetäytyi hyökkäyksen jälkeen väliaikaisesti eläkkeelle ja jätti politiikan.

Ōkuma kuitenkin palasi politiikkaan 1896 uudelleen järjestämällä Rikken Kaishintōn Shinpotōksi. Vuonna 1897 Matsukata Masayoshi suostutteli Ōkuman osallistumaan toiseen hallitukseensa ulkoasiainministerinä sekä maatalous- ja kauppaministerinä. Ōkuma toimi näissä viroissa ainoastaan vuoden.

Kesäkuussa 1898 Ōkuma oli mukana perustamassa Kenseitō-puoluetta, joka muodostui, kun Ōkuman Shimpotō ja Itagaki Taisuken liberaali Jiyūtō yhdistyivät. Samana vuonna keisari määräsi Ōkuman muodostamaan Japanin historian ensimmäisen puoluepohjaisen hallituksen. Uusi hallitus toimi vain neljä kuukautta ennen kaatumistaan sisäisiin erimielisyyksiin. Ōkuma pysyi Kenseitōn johtajana aina vuoteen 1908, jolloin hän taas ilmoitti vetäytyvänsä pois politiikasta.

Vetäydyttyään politiikasta Ōkuma keskittyi Wasedan yliopiston kehittämiseen.[1]

Ōkuma palasi politiikkaan vuoden 1914 perustuslaillisen kriisin aikaan, kun Yamamoto Gonnohyōen hallitus joutui irtisanoutumaan Siemens-skandaalin vuoksi. Ōkuma järjesti tukijansa yhdessä Chūseikai- ja Rikken dōshikai -organisaatioiden kanssa ja muodosti liittoumahallituksen. Ōkuman toinen hallinto muistetaan sen aktiivisesta ulkomaanpolitiikasta. Myöhemmin samana vuonna Japani julisti sodan Saksaa vastaan ja liittyi näin mukaan ensimmäiseen maailmansotaan. Vuonna 1915 Ōkuma hahmotteli yhdessä Katō Takaakin kanssa Kiinalle esitetyt 21 vaatimusta.

Asevoimien rahoitukseen liittyvän Ōura-skandaalin jälkeen Ōkuman hallitus menetti kannastuksensa ja sen jäsenet irtisanoutuivat lokakuussa 1915. Ōkuma irtisanoutui seuraavana vuonna valtioneuvosten eli genroiden kanssa käydyn pitkällisen väittelyn jälkeen ja vetäytyi politiikasta pysyvästi.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ōkuma Shigenobu Wikimedia Commonsissa