Ğälimcan İbrahimov
Ğälimcan Ğirfan ulı İbrahimov (tat. Галимҗан Гыйрфан улы Ибраһимов , غلمجان ابراھىمف, ven. Галимджа́н Гирфа́нович Ибраги́мов, Galimdžan Girfanovitš Ibragimov; 12. maaliskuuta 1887 Ufan kuvernementti - 21. tammikuuta 1938 Kazan) oli tataaritaustainen neuvostoliittolainen kirjailija. Hänen nimeään kantaa Tatarstanin tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutti. İbrahimov oli myös mukana vallankumouksellisessa toiminnassa.
| Ğälimcan İbrahimov | |
|---|---|
| Галимҗан Ибраһимов Галимджан Ибрагимов غلمجان ابراھىمف |
|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. maaliskuuta 1887 Ufan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 21. tammikuuta 1938 (50 vuotta) Kazan, Venäjän SNFT, Neuvostoliitto |
| Arvonimi | Työn sankari (1932) |
Biografia
.jpg.webp)
İbrahimov syntyi mullahin perheeseen vuonna 1887. Hän opiskeli Orenburgin ja Ufan madrassoissa ja toimi sen jälkeen opettajana. İbrahimov osallistui helmikuun ja lokakuun vallankumouksiin sekä Venäjän kansalaissotaan. Aluksi hän kuului sosialistivallankumouksellisiin, mutta liittyi vuonna 1920 NKP(b):hen. Vuonna 1918 İbrahimov valittiin Venäjän ja Tatarstanin toimeenpanevien komiteoiden jäseneksi.[1] Hän työskenteli kansallisuusasioiden kansankomissariaatissa, toimitti tataarinkielisiä lehtiä[2] ja toimi vuodesta 1925 lähtien Tatarstanin valistusasiain kansankomissariaatin tiedekeskuksen puheenjohtajana. İbrahimov oli myös yksi "tataari-baškiiri-muslimivasemmiston sosiaalivallankumouksellisen puolueen" järjestäjistä ja johtajista.[3] Sairauden vuoksi vuonna 1927 İbrahimov jättäytyi pois aktiivisesta yhteiskunnallisesta- ja poliittisesta toiminnasta ja muutti Jaltaan.[1][3]
İbrahimovin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuonna 1907. Varhaisissa kertomuksissaan hän kuvasi tataarinuorison kamppailua vanhoja elintapoja vastaan. Vuonna 1912 ilmestynyt Yäş yöräklär (”Nuoret sydämet”) on tataarikirjallisuuden ensimmäinen psykologinen romaani. Vuonna 1920 julkaistiin vuoden 1905 vallankumoustapahtumille omistettu romaani Bezneñ könnär (”Meidän päivämme”, uusi laitos 1934). Pienoisromaani Qızıl çäçäklär xikäyäse (”Legenda punaisista kukista”, 1922) kertoo ihmisen henkisestä kasvusta vallankumouksen aikana. Romaani Qazaq qızı (”Kazakkityttö”, 1924) kuvaa vallankumousta edeltävän kazakkikylän yhteiskunnallisia ristiriitoja. Romaanin Tirän tamırlar (”Syvät juuret”, 1928) aiheena on luokkataistelu kansalaissodan ja jälleenrakentamisen vuosina.[2][1]
Kirjailijaa pidetään mestarillisena luonnon ja ihmisluonteen kuvaajana sekä kansankielen taiturina. Hänen tuotantonsa on vaikuttanut myös Neuvostoliiton muiden turkkilaisten kansojen taideproosan kehitykseen. Kaunokirjallisuuden ohella İbrahimov on kirjoittanut useita kieli- ja kirjallisuustieteellisiä teoksia ja historiantutkimuksia. Venäjän SFNT:n toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistö myönsi hänelle vuonna 1932 työn sankarin arvonimen.[2]
İbrahimov pidätettiin Stalinin vainoissa Jaltassa elokuussa 1937 ja lähetettiin Kazaniin, jossa hän kuoli vankilan sairaalassa. Hänen mukaansa on nimetty Tatarstanin tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutti. Kirjailijan kotikylässä toimii hänelle omistettu museo.[1][4]
Teoksia
- Tatar xatını nilär kürmi (Татар хатыны ниләр күрми, 1910)
- Yäş yöräklär (Яшь йөрәкләр, 1912)
- Bezneñ könnär (Безнең көннәр, 1920)
- Yaña keşelär (Яңа кешеләр, 1920)
- Ädämnär (Адәмнәр, 1923)
- Qızıl çäçäklär xikäyäse (Кызыл чәчәкләр хикәйәсе, 1922)
- Qazaq qızı (Казакъ кызы, 1924)
- Tirän tamırlar (Тирән тамырлар, 1928) [5]
Lähteet
- Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 9, s. 621. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
- Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 21.6.2010. (venäjäksi)
- Ибрагимов Галимджан Гирфанович tatarica.org.
- TATARSTAN ACADEMY OF SCIENCES antat.ru. Viitattu 6.6.2022.
- Ибраһимов Галимҗан Гыйрфан улы tatarica.org.