Þjóðólfr Kviiniläinen

Þjóðólfr Kviiniläinen (isl. Þjóðólf hvinverski tai ór Hvíni eli ”Hvinirin Þjóðólfr”) oli 800-luvulla Etelä-Norjassa elänyt ja vaikuttanut skaldi-runoilija, josta tiedetään vain vähän. Nimensä mukaisesti hän oli kotoisin Norjan Hviniristä (Kvinesdal, Länsi-Agder). Hänen tiedetään oleskelleen suuresti kunnioitettuna skaldina sekä kuningas Haraldr Kaunotukan (isl. hárfagri) että kuningas Rögnvaldr Vuorenkorkuisen (isl. heiðum-hæri) hovissa. Snorri Sturlusonin nimiin luetussa kuningassaagassa Heimskringla mainitaan Þjóðólfrin olleen myös Haraldrin pojan, Guðrøðr ljómin, kasvatusisä.[1]

Snorrin Proosa-Eddan ja Heimskringlan käsikirjoituksissa säilyneessä skaldien luettelossa (Skáldatal) mainitaan Þjóðólfrin olleen myös seuraavien jaarlien ja merkkimiesten runoilijana: jaarli Hákon Grjótgarðsson, Þorleifr Viisas (isl. inn spaki), jaarli Strút-Haraldr sekä eräs jaarli Sveinn. Þjóðólfrin yhteydestä näihin ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä esimerkiksi kolme ensin mainittua eivät välttämättä ole olleet Þjóðólfrin aikalaisia.[2]

Þjóðólfrin runous

Nykypäivään on Þjóðólfrilta säilynyt muutaman erillisen runosäkeistön lisäksi vain kuningas Rögnvaldrin kunniaksi laadittu Ynglingatal sekä erään kilven koristelujen pohjalta laadittu Haustlöng.[3] Näistä Ynglingatal on ilmestynyt suomeksi J. A. Hollon kääntämänä teoksessa Snorri: Norjan kuningassaagat, 1 (Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1960) osana Ynglingien saagaa.

Haustlöng

Runon Haustlöng, kirjaimellisesti ”syksyn pituinen”, nimen katsotaan olevan peräisin siitä, että Þjóðólfrin kerrotaan käyttäneen kokonaisen syksyn sen laatimiseen. Haustlöng on säilynyt 20 säkeistöä käsittävänä runona, vaikka se on todennäköisesti ollut alkujaan pidempi. Se on laadittu skaldirunoudelle tyypilliseen dróttkvætt-runomittaan eli ns. ”hovimittaan”. Haustlöngiä kutsutaan ”kilpirunoksi”, sillä siinä kuvataan runoilijan lahjaksi saaman kilven koristelua. Runon ensimmäisessä säkeistössä runoilija mainitsee runon olevan kiitos lahjan antajalle, eräälle Þorleifrille. Kyseisen kilven koristelussa on runon mukaan kuvattu kahta skandinaaviseen mytologiaan pohjautuvaa kohtausta. Ensimmäisessä Loki seikkailee Iðunn-jumalattaren ryöstäneen Þjazi-jättiläisen kanssa. Toisessa taas kuvataan Þórr-jumalan taistelua Hrungnir-nimistä jättiläistä vastaan. Runo on säilynyt Snorrin Proosa-Eddassa.[4]

Ynglingatal
Pääartikkeli: Ynglingatal

Ynglingatal tunnetaan 27-säkeistöisenä runona. Siinä on käytetty eddarunoudelle tyypillistä kviðuháttr-runomittaa. Se on säilynyt Heimskringlassa, missä se on osa skandinaavisten kuninkaiden myyttisestä alkuperästä ja svealaisesta (isl. Svíar) Ynglingien kuningassuvusta kertovaa Ynglingien saagaa. Ynglingatal kertoo kuninkaista yhteensä 26:n sukupolven ajalta, kuvaten näiden kuolintapaa sekä erityisesti norjalaisten kuninkaiden (6 viimeistä) osalta myös hautapaikkaa. Runo mainitaan nimeltä myös useissa muissa saagoissa, kuten Uplannin kuninkaissa, Flateyjarbókissa olevassa tarinassa Óláfs þáttr Geirstaðaálfs, Heimskringlan aloittavassa Prologissa sekä edellä mainitussa Skáldatalissa.[5]

Muut säilyneet runot

Heimskringlassa on säilynyt kaksi Haraldr Kaunotukan hallitsija-aikaan sijoitettua erillistä runosäkeistöä, joita pidetään Þjóðólfrin laatimina.[6] Þjóðólfria on pidetty myös viiden muun Haraldr Kaunotukasta kertovan irrallisen runosäkeistön laatijana. Ne muistuttavatkin Þjóðólfrin muuta tunnettua runoutta käytettyjen runomittojen osalta sekä tyylillisesti, mutta ovat toisaalta vähemmän runollisia kuin muu kyseisen skaldin tuotanto. Flateyjarbókissa ja Fagrskinnassa näiden säkeistöjen laatijaksi ilmoitetaan toinen aikalaisskaldi Þorbjörn hornklofi, mutta mainintaa on pidetty virheellisenä. Nykynäkemys on, etteivät runosäkeistöt ole alkuperältään myöskään Þjóðólfrin laatimia, vaan kyseessä saattavat olla vanhempia runoja jäljitelleet tekstit.[7]

Katso myös

Lähteet
  • Clunies Ross, Margaret. 1993. Þjóðólf of Hvin. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 665-666.
  • Fulk. R. D. 2012a. (Introduction to) Þjóðólfr ór Hvini, Lausavísur. Teoksessa Diana Whaley (toim.), Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1. Turnhout: Brepols, 64.
  • Fulk, R. D. 2012b. (Introduction to) Þjóðólfr ór Hvini, Poem about Haraldr hárfagri. Teoksessa Diana Whaley (toim.), Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1. Turnhout: Brepols, 60.
  • Marold, Edith sekä Vivian Busch, Jana Krüger, Ann-Dörte Kyas & Katharina Seidel. 2012. (Introduction to) Þjóðólfr ór Hvini, Ynglingatal. (Saksankielestä kääntänyt John Foulks.) Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1, toim. Diana Whaley. Turnhout: Brepols.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet
  1. Clunies Ross 1993, 665; Simek & Hermann Pálsson 2007, 378; Marold et al. 2012.
  2. Marold et al. 2012.
  3. Simek & Hermann Pálsson 2007, 378.
  4. Clunies Ross 1993, 666; Simek & Hermann Pálsson 2007, 165.
  5. Marold et al. 2012; Simek & Hermann Pálsson 2007, 433.
  6. Fulk 2012a.
  7. Fulk 2012b.

    Käännökset ja editiot

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.