Überbrettl

Überbrettl oli yksi ensimmäisistä kirjallisista kabareista Saksassa. Sen perusti Ernst von Wolzogen Berliinissä vuonna 1901. Wolzogen (1855-1934) oli laajasti opiskellut kirjailija, joka kirjoitti runoja ja kevyitä komedioita.[1] Pariisissa oli aiemmin perustettu vastaavia klubeja, joista tunnetuin on Le Chat Noir, jota johti Rodolphe Salis. Taiteilijat testasivat illoissa uutta materiaalia yleisölle. Kabaree toimi vastavoimana vakiintuneille taidemuodoille. Taidemuoto oli tyypillistä vuosisadan vaihteen taiteilijoiden nuorelle sukupolvelle (" bohème "), jota muutenkin leimasi kriittinen suhtautuminen yhteiskuntaan. Le Chat Noir toimi innoittajana myös Wolzogenin perustamalle klubille, mutta kabareen huumori Ûberbrettlissä oli harmittomampaa ja satiiri lempeämpää kuin esikuvassaan Le Chat Noirissa.[2]

Buntes Brettl: Valokuva Georg Bartels noin 1901

Tätä ilmapiiriä kuvaili myös Otto Julius Bierbaum romaanissaan Stilpe (1907), jonka sanotaan innoittaneen Wolzogenia perustamaan vastaavan laitoksen Saksaan. Nimi Überbrettl vihjaa ironisesti Friedrich Nietzschen sanalle luomaan käsitteeseen "yli-ihmisestä" eli Übermenschen. Pienet Tingeltangel-klubit halusivat erottua omaleimaisina kirjallisina ja taiteellisina klubeina.

Oscar Straus, nuottien nimi "Überbrettl"

Wolzogen avasi "Überbrettlin" 18. päivänä tammikuuta vuonna 1901 osoitteessa Alexanderstraße 40 Alexanderplatzilla. Kabareessa nähtiin kohtauksia esim. kirjailija Christian Morgensternilta, parodia Alfred Kerristä ja Arthur Schnitzlerin kirjoittama sketsi. Musiikillinen johtaja oli säveltäjä ja kapellimestari Victor Hollaender, Muun muassa Oscar Straus sävelsi tälle kabareelle. Alusta alkaen kabaree, joka tunnettiin pian koko kaupungissa nimellä Das Buntes Theater ”värikäs teatteri”, oli menestys ja esitykset olivat loppuunmyytyjä. Balladeja, sketsejä ja musiikkiesityksiä sisältävät esitykset tulivat suosituksi ja myöhempien aikojen saksalaiset kabareet syntyivät pitkälti näiden "Überbrettl"- esitysten pohjalle. Vuosien 1901-1905 Berliinissä avattiin yli 45 kabareeta Wolzogenin esimerkin innoittamana. [3]

Kabareeteatterinsa ylivoimaisen menestyksen rohkaisemana Wolzogen samana vuonna vuokrasi käyttämättömän teatterin jugend-talosta Köpenicker Strasse 68: n pihalta. Talo oli silloin Berliinin keskustan kaakkoisosassa ja hieman syrjässä. Yhdistettynä lisääntyvään kilpailuun taloudelliset paineet kävivät kovaksi. Tämä johti nopeasti Überbrettlin ja johtajan, joka ei ollut kovin kokenut liike-elämässä, vaikeuksiin, minkä vuoksi Wolzogenin teatteri lopetti toimintansa vuonna 1902.

Viittaukset

1) Laitinen, Noora: Näkökulmia berliiniläiseen kabaree-taiteeseen 2000-luvulla. Lahden ammattikorkeakoulu Musiikki- ja draamainstituutti. Musiikkiteatteri. Opinnäytetyö, syksy 2011. s.13.

2) Laitinen, Noora: Näkökulmia berliiniläiseen kabaree-taiteeseen 2000-luvulla. Lahden ammattikorkeakoulu Musiikki- ja draamainstituutti. Musiikkiteatteri. Opinnäytetyö, syksy 2011. s.13.

Lähteet
  • Roger Stein : Das deutsche Dirnenlied, 2006, s. 124–127
  • Peter Jelavich : Berlin cabaret. 2. Toim. Cambridge / Mass. / Lontoo: Harvard University Press, 1996.

Viitteet
  1. Noora Laitinen: Näköaloja berliiniläiseen kabaree-taiteeseen 2000-luvulla Lahden ammattikorkeakoulu. Musiikki- ja draamainstituutti. Musiikkiteatteri. Opinnäytetyö. 2011.
  2. Järvinen, Seija & Kotilainen, Tuula & Väkevä, Marja-Riitta: Viva la Musica Lukion musiikki, s. 171. Otava, 1988.
  3. Noora Laitinen: Näköaloja berliiniläiseen kabaree-taiteeseen 2000-luvulla Lahden Ammattikorkeakoulu, Musiikki- ja draamainstituutti. Opinnäytetyö. Musiikkiteatteri.. 2011.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.