Ö

Ö-kirjaimella merkitään suomen kielessä etuvokaalia, joka kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA) merkitään [ø].

Ö-kirjain on kuulunut suomen kirjakieleen jo sen alkuajoista 1500-luvulta lähtien. Aluksi ö:llä ei ollut pisteitä, vaan niiden paikalla oli pieni e-kirjain.[1]

Äänne [ø] tai [ø:] lienee suomen kielessä suhteellisen nuori ja harvinainen. Diftongit yö ja öy sen sijaan ovat vanhempia.^lähde?

Ö-kirjain sisältyy ruotsin, viron, unkarin, turkin, azerin, turkmeenin, tataarin ja krimintataarin aakkosiin ja näissä kielissä se vastaa äännettä [ø]. Lisäksi Ö sisältyy islannin aakkosiin.

Ruotsin kielessä ö-kirjain kirjain vastaa äänteitä [øː] (sanassa öl), [ø] (sanassa kött) ja [ɶ] (sanassa dörr).

Saksan kielessä Ö on umlaut-äännemuutoksen alainen O. Se ei ole erillinen kirjain eikä se kuulu aakkosiin muuna kuin O:n varianttina. Ö-kirjain voidaan saksassa korvata yhdistelmällä oe, joka kuitenkin on toissijainen merkintätapa. Ö-kirjaimen muoto on lainattu suomeen saksan umlaut-O:sta, mutta suomen Ö ei perustu umlaut-äännemuutokseen, joten se ei ole umlaut-merkki.

Norjan ja tanskan kielissä Ö-kirjainta vastaa Ø-kirjain.

• Morseaakkosissa Ö merkitään: ---.
• Radioaakkosissa Ö on suomalaisen standardin mukaan öljy ja NATO-standardin mukaan Oscar-Echo
• Pistekirjoituksessa (Braille) Ö merkitään:

• Tietokoneissa Ö koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

• HTML-merkkiviittauksissa iso kirjain merkitään Ö ja vastaava pienaakkonen ö
• Url-koodaus pienelle ö-kirjaimelle on %C3%B6 ja suurelle %C3%96

Merkistölistauksissa kirjaimen nimi on O-treema.^lähde?

• Ӧ (kyrillinen)
• Õ (O + tilde)
• Ő (O + kaksoisakuutti)
• Ø

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ö Wikimedia Commonsissa