Éric Roy

Roy aloitti uransa OGC Nicen keskikenttäpelaajana 1988 debytoiden Division 1:ssä saman vuoden marraskuussa. Hän edusti rivieralaisseuraa neljän kauden ajan pelaten 86 liigaottelua. Yhden Sporting Toulon Varissa vietetyn kauden jälkeen Roy liittyi 1993 Olympique Lyonnais'n joukkueeseen ja oli keskeisessä roolissa joukkueen raivatessa tietä kohti Ranskan eliittiä. Lyonissa Roy juhli mestaruushopeaa 1995 ja Coupe de la Liguen hopeaa 1996.

Lyonista Roy siirtyi 1996 Olympique Marseilleen. Pääsarjatasolle palanneen seuran paidassa Roy uurasti kolme kautta ja pääsi lähimmäksi mestaruutta kaudella 1998–1999, kun OM oli liigassa hopealla. Kyseisen kauden jälkeen Roy siirtyi Sunderlandiin, jossa pelasi 27 valioliigaottelua.

Tammikuussa 2001 Roy palasi takaisin Ranskaan liittyen ESTAC Troyes'n joukkueeseen. Hän pelasi kevätkaudella seurassa vain kuusi ottelua ja vaihtoi kesällä maisemaa siirtyen espanjalaiseen Rayo Vallecanoon. Peliaika Primera Divisiónissa jäi kuitenkin vähälle ja kauden jälkeen hän palasi takaisin kotimaahansa kasvattajaseuraansa OGC Niceen. Roy lopetti pelaajauransa nizzalaisseurassa 2004.

Pelaajauransa jälkeen Roy on toiminut OGC Nicen organisaatiossa urheilutoimenjohtajana vuodesta 2009 lähtien. Lisäksi hän on toiminut televisiokanava Direct 8:n asiantuntijana. Maaliskuussa 2010 hänet nimitettiin yhdessä René Marsiglian ja Frédéric Giorian kanssa vastaamaan seuran edustusjoukkueen valmennuksesta Didier Ollé-Nicollen potkujen jälkeen. [1] Royn johdolla OGC Nice säilytti paikkansa pääsarjassa. Kauden jälkeen hänen sopimustaan jatkettiin kauden 2010–2011 loppuun. [2] Kausi 2011–2012 lähti Royn suojattien osalta huonosti käyntiin. Marraskuun puolivälissä seurajohto siirsi Royn päävalmentajan paikalta seuran urheilutoimenjohtajaksi. [3]

Toukokuussa 2012 Nice erotti Royn urheilutoimenjohtajan tehtävistä. Taustalla oli syytös Royn epäasiallisesta toiminnasta ja kahden viikon matkasta Argentiinaan yhdessä lisensoimattoman pelaaja-agentin kanssa. Roy vei potkunsa oikeuteen ja lopulta seura tuomittiin maksamaan hänelle 300 000 euron korvaukset irtisanomisesta.[4]

Nice-pestinsä jälkeen Roy toimi urheilutoimenjohtajana RC Lensissa 2017–2019.[5][6] Joulukuussa 2019 hänestä tuli englantilaisen Watfordin urheilutoimenjohtaja.[7] Hän jätti tehtävänsä kauden 2019/20 jälkeen, kun Watford putosi Englannin Valioliigasta.[8]

Tammikuussa 2023 Roy palasi valmennustehtäviin, kun hänet nimettiin yllättäen Ranskan liigan putoamiskamppailuun vajonneen Stade Brestois'n päävalmentajaksi.[9]