Éric Bernard

Bernard aloitti seitsemän vuotta kestäneen karting-harrastuksensa vuonna 1976 saavuttaen siinä neljä Ranskan mestaruutta. Hän pääsikin menestyksensä avulla vuonna 1983 Circuit Paul Ricard -radalla järjestettyyn kilpa-autoilukouluun, jossa hän vakuutti olevansa hyvä kuljettaja voittamalla finaalissa Jean Alesin ja Bertrand Gachot'n.[2] Palkinnoksi Bernard sai ilmaisen kuljettajan paikan Formula Renault -sarjasta kaudeksi 1984.[2] Hän sijoittui ensimmäisella kaudella kuudenneksi. Seuraavalla kaudella (1985) hän voitti jo mestaruuden ja hänen taakseen jäi mm. vanha kilpakaveri Jean Alesi.[2] Ranskan Formula 3 -sarjassa hän ajoi vuosina 1986-87, joista vuonna 1987 hän sijoittui toiseksi Jean Alesin voittaessa mestaruuden.[2][3] Kaudeksi 1988 Bernard siirtyi Formula 3000 -sarjaan.[2][3]

Vuonna 1989 hän ajoi ensimmäisen kerran Formula 1 -sarjassa ranskalaisen Larrousse -tallin autolla ollen Yannick Dalmasin sijaisena Ranskan ja Britannian GP:ssa.[2][3][4][5] Sen jälkeen hän palasi loppukaudeksi takaisin Formula 3000 -sarjaan sijoittuen kolmanneksi.[3][2]

Hän sai koko kauden kestävän sopimuksen Larrousse-tallista, jossa hän oli jo edellisellä kaudella ajanut kaksi osakilpailua.[2][3] Kauden aikana hän saavuttikin ensimmäiset pisteensä olemalla kuudes Monacossa ja parhaan tuloksen hän sai Silverstonesta neljännen sijan myötä.[2][6][7]

Kausi 1991 jatkui samassa Larrousse-tallissa kuin edelliskausikin, mutta talli menetti Lamborghinin moottorit ja sponsorit. Menestys jäi vähäiseksi menetysten takia ja Bernardin parhaaksi sijoitukseksi jäi Meksikon GP:n kuudes sija.[8] Kauden synkin hetki oli kuitenkin Japanin GP:n aika-ajoissa sattunut ulosajo, jossa hänen jalkansa murtui.[2]

Bernard kuntoutui ja vanha sponsori Elf hankki hänelle testikuljettajan paikan Ligier-tallista. Kaksi vuotta kestäneen sopimuksen jälkeen hänet palkattiin kilpakuljettajan paikalla kaudella 1994 Olivier Panisin rinnalle. Saksan GP:n lukuisat keskeytykset auttoivat Bernardia nousemaan kolmanneksi ja ensimmäinen palkintosija oli saavutettu.[2][9] Euroopan GP:n hän ajoi Lotuksella, koska Lotus-kuljettaja Johnny Herbert sai hänen paikkansa Ligieriltä. Euroopan GP:n jälkeen Mika Salo palkattiin Lotukselle, ja Bernard jäi työttömäksi. Hän on ajanut Formula 1:stä poistuttuaan FIA GT sekä Amerikan Le Mans -sarjoja.[3]

Stats F1