Émile Taranto

Émile Taranto (1878 Montreal – 27. elokuuta 1936 Montreal) oli kanadalainen viulisti, musiikkipedagogi ja säveltäjä.[1]

Taranto syntyi italialaisille vanhemmille ja aloitti kuusivuotiaana viulunsoiton opiskelun Frantz Jehin-Prumen johdolla. Vuonna 1894 Taranto oli jo Montrealin sinfoniaorkesterin jäsen, joka oli pitänyt myös useita resitaaleja. Kesäkuussa 1903 hän lähti Brysseliin opiskelemaan Eugène Ysaÿen johdolla. Palattuaan Montrealiin hän soitti kotikaupunkinsa sinfoniaorkesterin kanssa Max Bruchin viulukonserton nro 1 huhtikuussa 1904 ja toimi saman orkesterin konserttimestarina 1904–1907. Vuonna 1904 hän myös perusti Mendelssohn-trion. Hän osallistui Beethoven-trion konsertteihin ja kiersi Eurooppaa vuosina 1907 ja 1914. Konserttiartistina toimimisen sivussa hän myös vietti paljon aikaa opettaen; hänen oppilaidensa joukossa olivat Jean Deslauriers, Marthe Lapointe, Annette Lasalle-Leduc ja Lucien Sicotte.[1]

Taranto sävelsi viulukappaleita, joihin kuuluvat Danse caprice (1923) ja Mouche à feu. Helmikuussa 1930 hän soitti Windsor-salissa Émiliano Renaud'n yksiosaisen sonaatin sekä romanssin. Säveltäjä itse toimi pianistina.[1]