Édouard Glissant

Edouard Glissant (1928[1] Sainte-Marie, Martiniquelähde?3. helmikuutalähde? 2011[1]) oli martiniquelainen prosaisti, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Häntä pidetään karibialaisen ajattelun ja kulttuurikirjoittamisen merkittävänä hahmona.lähde?

Édouard Glissant

Glissant on opiskellut Sorbonnessa historiaa ja filosofiaa ja etnografiaa Musée de l'Homme ja väitellyt tohtoriksi. Hän perusti 1959 separastistisen puolueen ja joutui lähtemään kotisaareltaan maanpakoon vuosiksi 1959–1965. Hän palasi Martiniquelle 1965 ja perusti martiniquelaisuuden tutkimuslaitoksen ja yhteiskuntatieteisiin keskittyvän aikakausijulkaisun Acoma. Hän asui osan aikaa Martiniquella, Pariisissa ja New Yorkissa, jossa hän oli ranskankielisen kirjallisuuden vieraileva professori City University of New Yorkissa vuodesta 1995. Tammikuussa 2006 Jacques Chirac pyysi Edouard Glissantia johtajaksi uuteen kulttuurikeskukseen, joka on omistettu orjakaupan historialle.[2]

Glissantille myönnettiin Renaudot-palkinto 1958.[1]

Teokset

Romaanit
  • La Lézarde. (1958) julkaistu uudelleen Paris: Gallimard, 1997.
  • Le Quatrième Siècle. (1964) Paris: Gallimard, 1997.
  • Malemort. (1975). julkaistu uudelleen Paris: Gallimard, 1997.
  • La Case du commandeur. (1981) julkaistu uudelleen Paris: Galliamard, 1997.
  • Mahagony. (1987) julkaistu uudelleen Paris: Gallimard, 1997.
  • Tout-Monde. Paris: Gallimard, 1995.
  • Sartorius: le roman des Batoutos. Paris: Gallimard, 1999.
  • Ormérod. Paris: Gallimard, 2003.
Runot
  • La Terre inquiète. Lithographies de Wilfredo Lam. Paris: Éditions du Dragon, 1955.
  • Le Sel Noir. Paris: Seuil, 1960.
  • Les Indes, Un Champ d'îles, La Terre inquète. Paris: Seuil, 1965.
  • L'Intention poétique. (1969) (Poétique II) julkaistu uudelleen Paris: Gallimard, 1997.
  • Boises; histoire naturelle d'une aridité. Fort-de-France: Acoma, 1979.
  • Le Sel noir; Le Sang rivé; Boises. Paris: Gallimard, 1983.
  • Pays rêvé, pays réel. Paris: Seuil, 1985.
  • Fastes. Toronto: Ed. du GREF, 1991.
  • Poèmes complets. (Le Sang rivé; Un Champ d'îles; La Terre inquiète; Les Indes; Le Sel noir; Boises; Pays rêvé, pays réel; Fastes; Les Grands chaos). Paris: Gallimard, 1994.
  • Le Monde incréé: Conte de ce que fut la Tragédie d'Askia; Parabole d'un Moulin de Martinique; La Folie Célat. Paris: Gallimard, 2000.
Esseet
  • Soleil de la conscience. (1956) (Poétique I) julkaistu uudelleen Paris: Gallimard, 1997.
  • Le Discours antillais. (1981) Paris: Gallimard, 1997.
  • Poétique de la Relation. (Poétique III) Paris: Gallimard, 1990.
  • Discours de Glendon. Suivi d'une bibliographie des écrits d'Edouard Glissant établie par Alain Baudot. Toronto: Ed. du GREF, 1990.
  • Ethnicité d'aujourd'hui Paris : Gallimard, 2005.
  • Racisme blanc. Paris: Gallimard, 1998
  • Introduction à une poétique du divers. (1995) Paris: Gallimard, 1996.
  • Faulkner, Mississippi. Paris: Stock, 1996; Paris: Gallimard (folio), 1998.
  • Traité du Tout-Monde. (Poétique IV) Paris: Gallimard, 1997.
  • La Cohée du Lamentin. (Poétique V) Paris: Gallimard, 2005.
Näytelmät
  • Monsieur Toussaint. (1961) julkaistu uudelleen: Paris: Gallimard, 1998.

Suomennettua tuotantoa

  • Runoja; suom. Nina Paavolainen, julkaisussa: Nuori voima, 1998 : 3

Lähteet

Viitteet

  1. Glissant, Édouard, Kirjasampo, viitattu 13.8.2021
  2. Chiracin puhe englanniksi (Arkistoitu – Internet Archive)


    Aiheesta muualla

    Glissantin haastatteluja

    Artikkeleita

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.