Édouard Drumont

Édouard Adolphe Drumont (3. toukokuuta 1844 Pariisi – 3. helmikuuta 1917 Pariisi) oli ranskalainen toimittaja, yhteiskunnallinen kirjailija ja poliitikko, joka tunnettiin kolmannen tasavallan ajan johtavana antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden lietsojana.[1]

Édouard Drumont

Drumont työskenteli nuoruudessaan Seinen departementin virkamiehenä. Hänen enonsa oli historioitsija Jean Buchon. Drumont aloitti journalistin uransa kirjoittamalla Louis Veuillot’n julkaisemaan L'Univers-lehteen ja Émile de Girardinin La Libertéen.[1] Kirjailijana Drumont debytoi aikalaisten ylistämillä teoksilla Les Fêtes nationales à Paris (1878) ja Mon vieux Paris (1879) sekä romaanilla Le Dernier des Trémolin (1879).[2] Hän oli alkujaan mielipiteiltään vasemmistolainen, mutta liityttyään 1880-luvulla kiihkokatolisiin piireihin hän omaksui antisemitismin johtoaatteekseen.[3] Vuonna 1886 hän julkaisi suurmenestykseksi kohonneen pamflettikirjan La France juive (”Juutalainen Ranska”), joka kuvaa juutalaisten saavuttamaa vaikutusvaltaa Ranskan politiikassa sekä talous- ja kulttuurielämässä. Kirjasta otettiin yli 120 painosta.[3][1] Hän jatkoi samoilla linjoilla seuraavissa teoksissaan La France Juive devant l'opinion (1886), La Fin d'un monde (1888) ja Le Testament d'un antisémite (1891).[2]

Vuonna 1889 Drumont perusti Ligue antisémitique de France -nimisen poliittisen järjestön ja vuonna 1892 oman päivälehden La Libre Parolen. Lehden poliittinen linja yhdisteli uskonnollista konservatismia sosiaaliseen radikalismiin, mutta juutalaisvastaisuudessaan se oli aina yhtä hyökkäävä.[3] Drumont ja La Libre Parole johtivat Panama-skandaaliin kytkeytyneiden lahjottujen poliitikkojen paljastamista. Vielä tärkeämpi rooli lehdellä oli Dreyfus-skandaaliin liittyneessä yleisen mielipiteen muokkauksessa, sillä Drumont halusi erityisesti juutalaiset upseerit pois Ranskan armeijasta.[1] La Libre Parole uutisoi Alfred Dreyfusin pidätyksestä ensimmäisenä tiedotusvälineenä 29. lokakuuta 1894.[4] Dreyfusin ensimmäisen oikeustuomion jälkeen lehden pääotsikko vaati kaikkia juutalaisia ”ulos Ranskasta” ja ”Ranskaa ranskalaisille”.[1] Drumont valittiin Ranskan edustajainkamariin vuonna 1898 Ranskan Algerian edustajana. Hän esitti parlamentissa huonolla menestyksellä kumottavaksi vuoden 1870 niin sanottua Crémieux’n asetusta, joka oli myöntänyt Algerian juutalaisille Ranskan kansalaisuuden. Drumontia ei valittu uudelleen seuraavissa vaaleissa vuonna 1902. Hän oli vuonna 1909 ehdolla Ranskan akatemian jäseneksi, mutta ei tullut valituksi.[1][3]