Ångermanjoen vesistö

Ångermanjoen vesistö (ruots. Ångermanälvens avrinningsområde, vesistöaluetunnus 38) muodostuu Pohjanlahden Selkämereen laskevan Ångermanjoki (ruots. Ångermanälven) ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 31 864 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1][2][3]

Ruotsin päävesistöalueet
Högakustenbron silta ylittää joen sen joensuun kohdalta.

Pääuoma

Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Ångermanjoki, jonka pituus on 447 kilometriä [4]. Joki laskee Itämereen noin 16 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[5][lower-alpha 1]

Vesistön valuma-alue

Ångermanjoen vesistö sijaitsee kahden suuren vesistön Uumajanjoen vesistön (tunnus 28) ja Indalinjoen vesistön (tunnus 40) välissä. Sillä on yhteinen vedenjakaja sen luoteispuolella sijaitsevan Vefsnan vesistön (tunnus 115) kanssa. Tämä laskee Norjan puolella Atlanttiin. Ruotsin ja Norjan valtionraja seuraa Itämeren vesistöalueen vedenjakajaa eikä Ångermanjoen vesistö ylitä vedenjakajaa siellä. Ångermanjoen vesistö seuraa lounaispuolella sijaitsevan Indalinjoen vesistön vedenjakajaa lähes rannikkoalueelle saakka. Ångermanjoki laskee kuitenkin niin pitkää merenlahteen, että lahden ympäristössä on monien mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita. Ångermanjoen vesistön pohjoispuolella Vefsanin vesistön itäpuolelta alkaa Uumajanjoen vesistö, jonka kanssa on pitkä yhteinen vedenjakaja. Vasta idässä ja lähempänä merenrannikkoa Uumajanjoen vesistö vaihtuu pienempiin vesistöihin. Ensin tulee Öreälvenin vesistö (tunnus 30) ja Leduånin vesistö (tunnus 31), sitten sekä Gidejoen vesistön (tunnus 34) että Moälvenin vesistö (tunnus 36), ja viimeiseksi vaihtuu Nätraånin vesistö (tunnus 37). Merenrannikon lähellä on pienten valuma-alueiden osuus yhtä suuri kuin lahden pohjoispuolellakin on.[1]

Valuma-alueen piirteitä

Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (51,3 %), turve (18,8 %), kalliomaa (16,6 %), hiekka ja sora (1,0 %), multamaa (1,4 %), savimaa (0,3 %) ja jäätikköjokijäänteet (2,5 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (65,2 %), soita ja kosteikkoja (13,1 %), kalliomaita (1,8 %), viljelymaita (0,6 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,3 %) sekä joutomaita (11,0 %). Näiden lisäksi on 8,1 % vesistöjä.[6]

Virtaamia
Ångermanjokiin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2012)

SMHI on julkaissut tilastossaan Ångermanjokiin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2012. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 536 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 1390 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 167 m³/s [6]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 500 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 1330 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 136 m³/s [5]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 1619,7 m³/s on mitattu elokuussa 1993 ja pienin 171 m³/s elokuussa 2006. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulvan ja muiden tulvien virtaamat on tasattu varastoimalla vettä järviin ja varastoaltaisiin, josta sitä on otettu vesivoimatuotantoon tasaisesti.[3]

Vesivoima

Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 381 patoa, joista 36,5 % säännöstellään jokien virtaamia. Niiden säännöstelykapasiteetti on 6 164  miljoonaa kuutiometriä.[6]

Joessa on suuria vesivoimaloita, muun muassa Kilforsen. Kaikkiaan Ångermanjoessa on 15 voimalaitosta, jotka ovat seuraavat voimalaitokset: Sollefteå, Forsmo, Moforsen, Nämforsen, Lasele, Långbjörn, Edensforsen, Degerforsen, Gulsele, Hällby, Åsele, Stenkullafors, Volgsjöfors, Malgomaj ja Stalon. Vesistön sivu-uomissa on vielä 35 voimalaa lisää:

  • Bruksånissa on Bruket, Nylandsån, Källsjön ja Tunsjön,
  • Dalsånissa on Dikanäs,
  • Faxälvenissa on Hjälta, Forsse, Edsele, Ramsele, Storfinnforsen, Lövön, Bågede, Gäddede, Linnvasselv, Junsterforsen, Blåsjön ja Sippmikk,
  • Fjällsjöälvenissa on Kilforsen, Sil, Fjällsjö, Bodum, Borgforsen, Hoting, Klingerforsen, Tåsjö, Korsselbränna, Bergvattnet ja Dabbsjö,
  • Högforsånissa on Högfors,
  • Järvsjöånissa on Dalasjö,
  • Satsånissa on Saxnäs,
  • Sängsjönissa on Fäbodbäcken Nedre ja Fäbodbäcken Övre,
  • Umanissa on Uman,
  • Vojmånissa on Vilhelmina.

Voimaloiden yhteisteho on 2 633 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 11 793 gigawattituntia.[7]

Lähteet

Huomautuksia
  1. Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Ångermanälven.

    Viitteet
    1. Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 14.12.2020 (ruotsiksi)
    2. Ångermanjokiin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 29.12.2020. (ruotsiksi)
    3. Ångermanjoki (SE700749-159177) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 29.12.2020. (ruotsiksi)
    4. Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
    5. Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 1565–1939, viitattu 14.12.2020 (ruotsiksi)
    6. Ångermanjoen vesistö (Excel-lomake nro 20000), Vattenwebb, SMHI, viitattu 29.12.2020 (ruotsiksi)
    7. Kuhlins, Leif: Ångermanälven, vattenkraft.info, viitattu 24.12.2020 (ruotsiksi)
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.