Älykaupunki

Älykaupungilla on tarkoitus tuottaa muun muassa kestäviä ja terveellisiä elämäntapoja, taloudellista tehokkuutta, poliittista ja sosiaalista inklusiivisuutta kaupunkilaisten tasapuolisen osallistamisen kautta, sekä jokaiselle asukkaalle ja yritykselle mahdollisuus kukoistaa. Nämä ihanteet pyritään tasapainottamaan lisääntyvän valvonnan, tiedon yksityisyyden heikkenemisen sekä laajan profiloinnin suhteen.[2]

Älykaupungissa käytetään digitaalisia teknologioita resurssien paremmaksi hyödyntämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Niiden avulla tehostetaan lisäksi kaupungin liikenneverkostoja, vedenkäyttöä, puhtaanapitoa, valaistusta ja lämmitystä. Älyteknologioiden odotetaan lisäksi tekevän kaupunkien hallinnosta interaktiivisempaa ja responsiivisempaa, parantavan julkisten tilojen turvallisuutta ja vastaavan vanhenevan väestön tarpeisiin.[1]

Älykaupunki helpottaa jakamistaloutta, mikä johtaa yksityisomistuksen vähenemiseen. Ihmiset voivat esimerkiksi perustaa autopooleja ja liikkua itseohjautuvilla robottibusseilla. Myös asuntoja ja muita tiloja sekä sähköä on älykaupungissa tarkoitus voida jakaa nykyistä helpommin.[3]

Älykaupunki on tulevaisuuden kaupunki, joka perustuu digitaalisiin ratkaisuihin, tekoälyyn, automatisaatioon ja robotiikkaan.[3]

Kaupungin toimintoihin liittyvä tieto on avointa ja laitettu jakoon, mikä helpottaa palveluiden ja palvelualustojen kehittämistä kaupunkilaisten tarpeeseen. Avointa dataa voidaan jakaa ja kerätä esimerkiksi julkiseen liikenteeseen tai ilmanlaatuun liittyen. Lisäksi ihmisten omasta kulutuksesta ja palveluista syntyvä data sekä iso data eli ”big data” parantavat palveluiden kehittämistä. Kaupunkilaisilla olisi kuitenkin mahdollisuus kieltää itseään koskevan ja omasta toiminnasta liikaa paljastavan datan käyttö.[3]

Älykaupungissa on runsaasti sensoreita, jotka välittävät tietoa internetiin. Näin voidaan seurata esimerkiksi liikenneruuhkia, ilman laatua, ilman kosteutta, lämpötilaa ja melua. Karttasovellusten päälle voidaan rakentaa lisättyä todellisuutta, joka näyttää paikkakohtaista tietoa.[3] Kaupunkiviljelyä voidaan älykaupungissa suorittaa digitaalisin kastelumenetelmin, kuten Singaporessa jo on alettu tehdä.[3]

Myös esineiden internet on älykaupungin olennainen osa.[3]

Älykaupungeista alettiin puhua vuonna 2010, kun IBM lahjoitti 50 miljoonaa dollaria teknologian ja palvelujen muodossa sadalle kaupungille. Aluksi älykaupungit kehittyivät etupäässä yksityisten yritysten erillisten teknologisten tuotteiden varassa. Korealainen Songdo julistettiin vuonna 2014 ensimmäiseksi älykaupungiksi maailmassa. Se oli rakennettu tyhjästä Cisco Systemsin tukemalle teknologiselle perustalle. Songdon jälkeen uudet älykaupungit ovat olleet yleensä olemassaoloevia kaupunkeja, joiden infrastruktuuria, palveluita ja talousjärjestelmiä on kehitetty älykkäiksi.[4]

Älykaupungin kehityksen painopisteenä voi kaupungista riippuen olla joko teknologia, hallintomalli, asukkaiden hyvinvointi ja osallistaminen, tai kestävyys.[4]

Yhdysvaltain koneinsinöörien liiton mukaan maailman edistyneimpinä kaupunkeina älykaupunkikehityksessä vuonna 2020 pidettiin seuraavia kaupunkeja: Singapore, Dubai, Oslo, Kööpenhamina, Boston, Amsterdam, New York, Lontoo, Barcelona ja Hongkong.[5]

Sveitsiläisen IMD-instituutin älykaupunki-indeksin (Smart City Index) kärkikaupungit vuonna 2021 olivat Singapore, Zürich, Oslo, Taipei, Lausanne, Helsinki, Kööpenhamina, Geneve, Auckland ja Bilbao.[6]

• Augusto, Juan Carlos (toim.): Handbook of Smart Cities. Springer, 2021. ISBN 978-3-030-69697-9.