Maria Pariisilainen

Pyhä Maria Pariisilainen eli Äiti Maria (Skobtsova), syntymänimeltään Jelizaveta Jurjevna Pilenko (ven. Елизаве́та Ю́рьевна Пиленко; 20. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1891 Riika, Venäjän keisarikunta – maaliskuu 1945 Ravensbrück, Saksa[1]) oli alkuaan venäläinen aatelisnainen ja runoilija, sittemmin emigranttina Ranskassa elänyt nunna ja Ranskan vastarintaliikkeen aktiivinen jäsen. Hän ehti olla naimisissa kaksi kertaa: ensimmäisessä avioliitossa sukunimenä Kuzmina-Karavajeva, toisessa Skobtsova. Äiti Maria teki pitkän päivätyön köyhien ja unohdettujen hyväksi. Toisen miehensä kuoleman jälkeen hän vihkiytyi nunnaksi, mutta luostariin vetäytymisen sijaan hän omistautui venäläispakolaisten auttamiseen Ranskassa. Hän perusti Pariisiin kaksi köyhäintaloa. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa.[2] Hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Äiti Maria kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.

Nikolai Berdjajev ja Maria Pariisilainen.

Äiti Maria kanonisoitiin Ekumeenisen patriarkaatin Pyhän Synodin päätöksellä vuonna 2004. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ortodoksinen kirkko kanonisoi Länsi-Euroopassa asuneita henkilöitä.

Samalla kanonisoitiin muitakin Ranskassa asuneita venäläisiä emigrantteja, jotka kuolivat natsien vainoissa. Muut kanonisoidut ovat isä Aleksis Medvedkov (1867–1934), isä Dimitri Klepinine (1904–1944), äiti Marian poika Georgi Skobtsov (1921–1944) ja Elia Fondaminski (1880–1942). Ranskan uusmarttyyrien yhteiseksi muistopäiväksi Konstantinopolin Pyhä Synodi määräsi heinäkuun 20. päivän.