Äärivasemmisto
Äärivasemmisto on poliittisen vasemmiston radikaaleimmasta eli äärimmäisemmästä osasta käytetty nimitys, joka viittaa henkilön tai ryhmän suhteelliseen asemaan vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella. Äärivasemmistolaisuuden käsitettä vastaa nimitys vasemmistoradikalismi. Käsitettä ovat käyttäneet lähinnä vasemmiston tai sen tietyn osan vastustajat, jolloin se on saanut ensisijaisesti kielteisen merkityksen. Äärivasemmistolaisiksi on usein kutsuttu varsinkin sosialisteja, kommunisteja ja anarkisteja tai näiden ryhmien joitakin osia.[1]
Osa artikkelisarjaa |
Puoluepolitiikka |
---|
Puolueorganisaatio
|
Puoluejohtaja |
Äärivasemmisto ei ole yhtenäinen liike tai ideologia vaan se on osa poliittista kirjoa. Käsitteellä on eri historiallisissa konteksteissa tarkoitettu hyvinkin erilaisia ryhmiä, jotka on voitu jonkin erityispiirteensä perusteella erottaa muusta, maltillisemmasta, vasemmistosta. Äärivasemmiston vastakäsite on äärioikeisto.[1]
Marxilaisen ja varsinkin marxilais-leniniläisen vasemmiston keskuudessa äärivasemmistolaisina on pidetty anarkisteja ja toisaalta Neuvostoliiton johtamasta kommunistisesta liikkeestä irtautuneita radikaaleja suuntauksia kuten trotskilaisia tai maolaisia. Näissä piireissä on käytetty myös käsitettä ultravasemmistolaisuus, jolla on tarkoitettu tukeutumista jyrkkään ja yhteistyökyvyttömään vallankumoukselliseen fraseologiaan. Ultravasemmistolaisena on pidetty esimerkiksi Kominternin niin sanotun kolmannen kauden (1928–1935) linjauksia, joissa sosiaalidemokraatit määriteltiin sosiaalifasisteiksi.[2]
Lähteet
- Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 641. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- Jukka Paastela: Sosialismin sanakirja (SNK/SONK/TSL 1975), s. 149, 164.