Äänieriste

Äänieriste on äänen eristämiseksi tai vaimentamiseksi tarkoitettu ainekerros. Äänen eristäminen perustuu massaan, ilmatiiviyteen ja rakenteiden resonanssiin. Massivinen, painava rakenne eristää hyvin ääntä. Tähän perustuvat esimerkiksi ääntä eristävät rakennusten betoni-, harkko- ja tiilirakenteet. Kevyt rakenne voidaan rakentaa värähteleväksi, jolloin tuo rakenteen pienoinen muutos absorboi äänen energian. Tyypillisiä ovat erilaiset kevyet mineraalivillaeristeiset levyrakenteet.

Huone, jonka seinät on pinnoitettu kaiun vähentämiseksi.

Pinnoista heijastuvan jälkikaiunnan vähentäminen on yksi ääneneristyksen muoto. Tyypillisesti tähän käytetään pintoihin kiinnitettäviä eristeitä, yleensä mineraalivilla- tai lastuhakelevyjä. Pintaan voidaan myös ruiskuttaa kuitumassaa. Jälkikaiunta-aikaa voidaan myös lyhentää rikkomalla pinnan muoto, jolloin heijastukset tapahtuvat epätasaisemmin, esimerkiksi asentamalla pintaan rei'itetty rakennuslevy.

Äänen taajuus vaikuttaa melko paljon siihen, kuinka paljon sitä pystytään vaimentamaan. Matalat taajuudet ovat hankalammin vaimennettavissa, koska ne voivat siirtyä kulmienkin taakse samoin kuin bassokaiutin säteilee ääntä ympäriinsä.

Rakennusmateriaalit

Betonirakenteet. Betonirakenteiden suuri pintamassa toimii erinomaisesti laajalla taajuusalueella äänieristeenä. Raskailla rakenteilla saavutetaan massalain alueella huomattavaa etua kevyisiin rakenteisiin nähden. Käytännössä betonirakenteet ovat erinomaisia vaimentamaan myös matalia taajuuksia.[1]

Puu. Puun ääneneristävyys on yleisesti ottaen heikko. Puun koinsidenssin rajataajuus on ääneneristyksen kannalta hankalalla alueella. Puuta ei tämän vuoksi käytetä yleisesti ääntä eristävänä materiaalina.[1]

Kipsilevy. Alle 15 mm kipsilevyjen ainevahvuuden käyttö perustuu osin ääniteknisiin ominaisuuksiin. Kipsilevyjä toisiinsa liitettäessä on huomioitava ääniteknisten ominaisuuksien muutokset. Levyjen liimaaminen toisiinsa muuttaa kipsilevyjen ääniteknistä käyttäytymistä. Koinsidenssin rajataajuuden muutos lähemmäksi korvan herkkyysaluetta, puheen alueelle, tuottaa ääneneristävyydeltään huonomman lopputuloksen, mikäli levyjen liittämisessä käytetään liimausta. Liimaaminen muuttaa koinsidenssin rajataajuuden 1 200 hertsin alueelle.[1]

Teräs. Erityisesti rakennepaksuudeltaan rajoitettuihin tiloihin voidaan harkita < 4 mm ainevahvuisia teräslevyjä. Rakenteen pintamassaa saadaan helposti kasvatettua ja ääneneristävyyden parannusta matalien äänien taajuusalueella.[1]

Lasi. Koinsidenssitaajuuden pitämiseksi < 2 000 hertsin alueella ääntä eristävää lasia ei tehdä 6 mm ainevahvuutta paksummaksi. Laminoinnilla voidaan ääneneristävyyttä edelleen parantaa. Parvekelasituksella ja parvekkeen kalustamisella (absorboivat pinnat) saadaan alennettua äänitasoa < 10 desibeliä.[1]

Lähteet
  1. Kodin Ääneneristys. Rakennusakustiikka, äänen kulkeutumisen perusteet. https://web.archive.org/web/20160818002449/http://kodinaaneneristys.fi/Rakennusakustiikka.html
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.