Nationalhymne Finnlands

Die Nationalhymne Finnlands (auch finnisch Maamme oder schwedisch Vårt land „Unser Land“) besteht aus der von Fredrik Pacius 1848 vertonten ersten und letzten Strophe eines Gedichtes von Johan Ludvig Runeberg, das sein Epos Fänrik Ståls sägner einleitet.

Maamme
Vårt land
Titel auf Deutsch Unser Land
Land Finnland Finnland
Text Johan Ludvig Runeberg
Melodie Fredrik Pacius
Audiodateien
Die erste Strophe des Gedichtes Maamme in einer Ausgabe von Runebergs Fänrik Ståls sägner in finnischer Übersetzung

Geschichte

Die Hymne wurde von Fredrik Pacius komponiert; der schwedische originale Text stammt von Johan Ludvig Runeberg und wurde ursprünglich für die Feier zum 500-jährigen Jubiläum der Verleihung der Stadtrechte Porvoos geschrieben; bei dieser Gelegenheit wurde er mit einer Musik Runebergs selbst aufgeführt. Später ist er als Prolog zur Dichtung Fähnrich Stahl erschienen.[1] Der Text ist stilistisch und inhaltlich vom Szózat (Aufruf) von Mihály Vörösmarty beeinflusst.[2] Die erste Aufführung mit der Musik von Pacius fand am 13. Mai 1848 statt. Die finnische Nachdichtung des Textes wurde 1889 von Paavo Cajander erstellt. Bei offiziellen Anlässen werden gewöhnlich nur die erste und die letzte Strophe gesungen.

In den 1880er und 1920er Jahren wurde mehrmals versucht, die Nationalhymne durch eine finnischsprachige Dichtung zu ersetzen, aber diese Bestrebungen endeten in den 1930er Jahren.[1]

Dieselbe Melodie dient auch in Estland als Nationalhymne (wieder seit der Unabhängigkeit 1990), gesungen mit dem Text Mu isamaa („Mein Vaterland“). Auch die Liven verwenden die Melodie für ihre Hymne Min izāmō.

Die autonome Inselgruppe Åland besitzt eine eigene Nationalhymne, Ålänningens sång („Lied des Åländers“).

Text

Der schwedische Text wird wiedergegeben am Sockel einer Statue zu Ehren Johan Ludvig Runebergs, die im Park Esplanadi in Helsinki steht.

Maamme

Strophe

Finnisch Schwedisch
1

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
Mer älskad än vår bygd i nord,
Än våra fäders jord.

2

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.

Vårt land är fattigt, skall så bli
För den, som guld begär.
En främling far oss stolt förbi:
Men detta landet älska vi,
För oss med moar, fjäll och skär
Ett guldland dock det är.

3

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht’yömme, kesät kirkkahat,
kaikk’kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Vi älska våra strömmars brus
Och våra bäckars språng.
Den mörka skogens dystra sus,
Vår stjärnenatt, vårt sommarljus.
Allt, allt, vad här som syn, som sång
Vårt hjärta rört en gång.

4

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Här striddes våra fäders strid
Med tanke, svärd och plog.
Här, här, i klar som mulen tid.
Med lycka hård, med lycka blid.
Det finska folkets hjärta slog.
Här bars vad det fördrog.

5

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Vem täljde väl de striders tal.
Som detta folk bestod.
Då kriget röt från dal till dal.
Då frosten kom med hungers kval.
Vem mätte allt dess spillda blod
Och allt dess tålamod?

6

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Och det var här det blodet flöt,
Ja, här för oss det var,
Och det var här sin fröjd det njöt,
Och det var här sin suck det göt.
Det folk som våra bördor bar
Långt före våra dar.

7

Tääll’ olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?

Här är oss ljuvt, här är oss gott,
Här är oss allt beskärt;
Hur ödet kastar än vår lott.
Ett land, ett fosterland vi fått,
Vad finns på jorden mera värt
Att hållas dyrt och kärt?

8

Ja tässä, täss’ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss’ on se,
maa armas isäimme.

Och här och här är detta land.
Vårt öga ser det här,
Vi kunna sträcka ut vår hand
Och visa glatt på sjö och strand
Och säga: se det landet där.
Vårt fosterland det är.

9

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk’ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin.

Och fördes vi att bo i glans
Bland guldmoln i det blå,
Och blev vårt liv en stjärnedans.
Där tår ej göts, där suck ej fanns.
Till detta arma land ändå
Vår längtan skulle stå.

10

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.

O land, du tusen sjöars land,
Där sång och trohet byggt,
Där livets hav oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land.
Var för din fattigdom ej skyggt.
Var fritt, var glatt, var tryggt.

11

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

Din blomning, sluten än i knopp,
Skall mogna ur sitt tvång;
Se, ur vår kärlek skall gå opp
Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp.
Och högre klinga skall en gång
Vår fosterländska sång.

Deutsche Übersetzung

1. und 11. Strophe (von Benny Benz)

O Heimat, Finnland unser Land
Kling laut, du teures Wort!
Kein Land, so weit der Himmelsrand.
Kein Land mit Berg und Tal und Strand
Wird mehr geliebt als unser Nord,
Hier unsrer Väter Hort.

Einst ringt sich deine Blüte los
Reif aus der Knospe Zwang.
Ja, einst aus unsrer Liebe Schoß
Geht auf dein Hoffen, licht und groß.
Und unser Vaterlandsgesang
Erschallt in höherm Klang.

Siehe auch

Einzelnachweise

  1. Richly Gábor: A finn nemzeti himnusz. In: Kortárs. 54. Jahrgang, Nr. 2, 2010 (oszk.hu).
  2. Leffler Béla.: A Szózat hatása Runeberg « Vårt land » c. költeményére. In: Irodalomtörténet. 7. Jahrgang, Nr. 2, 1918, S. 218–221 (oszk.hu [PDF]).
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.